Netti- ja paperikarttoja selaamalla Länsi-Lapista löytyi muutama uusi päiväretkeilyyn soveltuva paikka. Vaelluskohteeksi kuitenkin valikoitui vanha kunnon Hetta-Pallas -reitti, josta muokkasimme omiin tarpeisiimme soveltuvan lyhennetyn version. Retkeä edeltäväksi yöksi ajelimme Leville, joka näin elokuussa onkin ihan siedettävän oloinen paikka.
Patikkaretkemme rakentui Hietajärven ja Hannukurun ympärille. Niinpä jätimme auton Vuontispirttiin ja ajoimme sieltä taksilla Ketomellaan, josta pääsee kätevästi Hietajärvelle ja siitä edelleen ylös tunturiin.
Olin etukäteen selvittänyt taksikyydin hinnan netistä löytyneen sivuston avulla. Ihan eurolleen arvio ei osunut kohdalleen, mutta kun linja-autoja ei kulje, vaihtoehdot ovat vähissä.
Puisto on jaettu lukuisiin (lue: liian moniin) vyöhykkeisiin, joista jokaisella on omat kulkemiseen, leiriytymiseen, syömiseen, juomiseen ja ties mihin liittyvät rajoituksensa. Bongasimme ohjeista ainakin syrjä-, erämaa-, erityis-, virkistys-, kulttuuri- ja rajoitusvyöhykkeet. Olisikohan kulttuurivyöhykkeen vastapainoksi tarvittu vielä urheiluvyöhyke? Entäpä sinipunavyöhyke? Tai nudistivyöhyke?
Yksityiskohtien tavaaminen alkoi siinä määrin rasittaa, että päätimme suosiolla patikoida Hannukuruun asti. Sinne on nähty muidenkin telttojaan pystyttävän.
Matkamme Hannukuruun kulki Pahakurun kautta. Ruotajoen yli oli rakennettu pari pientä siltaa, tosin tähän aikaan vuodesta ylitys ei muutenkaan olisi ollut hankala.
Helteisen päivän jälkeen illalla satoi vettä ja ukkosti. Se ei kuitenkaan mukavassa seurassa haitannut, kun odottelimme kelin parantumista autiotuvassa teetä hörppien. Terveisiä vaan Orivedelle, Turkuun(koseoli?) ja Jerikseltä Hettaan kauppareissulle lähteneille tytöille! (Edit: Osa porukasta oli jotenkin tutun oloista, mille sitten kotona Retki-lehteä lukiessa löytyikin selitys... ;)
Vesisade jatkui silti pitkälle yöhön, joten aamulla varusteiden kuivattelu otti aikansa, vaikka päivä valkenikin taas helteisenä.
Päästyämme seuraavana päivänä liikkeelle jatkoimme tunturireittiä kohti Nammalakurua ja Vuontispirttiä. Liikennettä oli aika paljon, tosin suuri osa siitä koostui kanssamme samaan suuntaan matkanneesta espanjalaisesta seurueesta.
Taukopaikoilla tuli välillä seurattua sitä, mitä kaikkea ihmiset tuovat tunturiin mukanaan. Joillakin saattoi olla vain pieni vesipullo (esimerkiksi 0,5 l limsapullo), mutta hyönteisten torjuntaan oli varustauduttu tiiliskiven kokoisilla hyttyskarkottimilla. Hyttysistä, mäkäröistä tai polttiaisista ei muuten tällä reissulla ollut haittaa.
Vuontispirttiin saavuttuamme nostimme vain reput autoon ja ajoimme Pallakselle saunomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti