Osittain tämä selittyy sillä, että juokseminen on helpompaa, kun vaatetta on vähemmän. Toisaalta keveyden tunnetta lisää sekin, että hikoilun vuoksi paino tippuu matkan aikana enemmän kun tavallisesti.
Talven jälkeen minulla oli jonkun aikaa ongelmia vasemman jalan polven kanssa. Vaihdoin lumien sulettua alle välikelin lenkkarit, joilla juoksin muutaman viikon. Luulin aluksi, että polven kipeytyminen johtui lumen alta paljastuneesta kovasta asfaltista, mutta ongelma taisi sittenkin liittyä kyseisiin kenkiin. Ehdinkin jo pelästyä, että polveen on tullut joku kulumavika.
Skyloneita ei enää valmisteta (oi miksi?), joten erityisen suurta mielihyvää tuotti, kun komerosta löytyi myös toinen, täysin juoksematon Skylon-pari. Minulla on tapana ostaa ale-hintaisia lenkkareita varastoon, jotta en hädän päivänä joudu maksamaan niistä täyttä hintaa. Nyt tosin epäröin ottaa uudet kengät käyttöön, koska samanlaisia ei enää taida saada mistään.
Täytyy silti sanoa, että viime vuosina juoksuharrastus ei ole tuottanut ihan samanlaisia fiiliksiä kuin aiemmin. Kyseessä ei ole leipääntyminen; en vaan ole aikoihin saavuttanut sellaista miellyttävää "leijumisen" tunnetta, jonka varsinkin kuumana kesäpäivänä juokseminen joskus tuotti.
Olen uskotellut itselleni, että asia johtuu ikääntymisestä, mutta en ole varma, onko se totta. Tiedossahan nimittäin on, että etenkin pitkän matkan juoksijoiden "paras ikä" on yllättävän korkea, eikä suorituskyky välttämättä laske merkittävästi ennen 50 vuoden ikää. Tosin voi olla, että kyky leijua heikkenee jo aiemmin.
Mutta jospa onkin niin, että vanhempana samojen fibojen saavuttaminen vaan edellyttää entistä kovempaa hellettä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti