Könkäillä

Tämän vuoden kesäloma on sitten polkaistu käyntiin. Aluksi tuhlattavana on vain viikko, mutta sekin tuntuu näin alkukesästä hyvältä.

Lomaan liittyvä suunnitelmallisuus oli jälleen kerran olematonta, ja nyhjäämisen välttämiseksi päätimmekin lähteä liikkeelle heti perjantaina töiden jälkeen. Mielessä ehkä välkkyi jonkinlainen ajatus Saariselälle suuntautuvasta 2 - 4 päivän retkestä, mutta lieköhän asiaa koskaan edes lausuttu ääneen.

Saariselälle olisi helppo mennä, koska siellä on tullut käytyä ennenkin. Toisaalta tämä myös vaikeuttaa reittivalintoja, koska matkan varrelle poimisi mieluusti uusia maisemiakin.

Jollakin logiikalla päädyimme kuitenkin ensimmäisenä iltana Rovaniemen Ounasvaaralle. Sky-hotellissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme kohti Napapiirin retkeilyaluetta ja Vaattunkiköngästä. Valintaan vaikuttivat hieno sää ja se, että alue oli meille ennestään vieras.

Vaattunkikönkään ympärillä on polkuja ihan mukavasti. Itse kiipesimme Könkäänvaaralle ja kiersimme Könkäänsaaren, jossa oli aika paljon muutakin väkeä. Iltapäivällä ajoimme vielä Vikakönkäälle, josta käsin poikkesimme Vaattunkivaaralla. Se olikin kolmikon hienoin paikka, ja varsinkin vaaran laelta oli kiva näköala. Sodankylään menevän tien läheisyys ei tosin päässyt missään vaiheessa unohtumaan.

Retkeilyalueen jäätyä taakse epätietoisuus lähipäivien ohjelmasta puski taas pintaan. Jotta meillä olisi aikaa miettiä asiaa, jatkoimme yöksi Luostolle, johon oli vain lyhyt ajomatka.

Sääennusteiden tutkiminen tuntuu taas lähtevän lapasesta. Varsinkin sademäärien analysointi on muuttunut sellaiseksi hifistelyksi, että sillä ei ole mitään tekemistä tervehenkisen retkeilyn kanssa. Kaiken lisäksi suunnitelmat ovat tuntien pähkäilyn jälkeenkin edelleen levällään. Täytynee vaan luottaa siihen, että asiat jotenkin lutviintuvat, kun aamu koittaa.