Luovutan

Tuijotin koko pääsiäisviikon sääennustuksia, ajatuksenani kai lähteä vielä yhdelle hiihtoreissulle. Mutta ei siitä mitään tullut, ja nyt on jo myöhäistä. On pakko luovuttaa.

Ensin harkitsin lähteväni Muonioon, Olokselle ehkä. Matka kuitenkin tuntui pääsiäisloman kesto huomioiden pitkältä. Seuraavaksi kävin läpi Luostoon, Sallaan, Rukaan sekä Ukko-Hallaan liittyvät ajatukset - ja niitä oli monta - mutta lopulta päädyin vain tuijottamaan kotipihan paljasta asfalttia. Vaimo komppasi.

Talven hiihdot on nyt taputeltu, kilometrejä ei kertynyt paljon. Itse asiassa niin vähän, etten edes viitsi tarkistaa saldoa Movescountista.

Jotta hiihtoajatukset lopullisesti häipyisivät mielestä, päätimme lähteä pienelle retkelle. Poikkesimme viime kesänä Pisalla, minkä jälkeen vaaran laelle on kuulemma rakennettu uusi näkötorni. Varsin mielenkiintoista! Sinne siis.

Ajomatka Kuopiosta Pisalle kestää kolme varttia, minkä jälkeen käveltävää on lähtöpaikasta riippuen leppoisat 1,5 - 3,0 km suuntaansa. Muutkin olivat keksineet hyödyntää hienon kevätpäivän, sillä Lastukosken P-paikalla oli jo 10 - 15 autoa parkissa. Itse jatkoimme kohti Salmenpeltoa, jossa asettauduimme 5 - 10 vaunun sekaan.

Maasto oli paikoin vielä märkää, mistä ei vaelluskenkien kanssa kuitenkaan ollut haittaa. Lenkkarit jalassa sukat olisivat kyllä kastuneet moneen kertaan. Vaaroja uhmaten ylitimme syviä railoja sisältävän jäätikön, mutta Pisan laella olikin sitten aurinkoista ja mukavan lämmintä. Taukopaikalla hörpimme teetä ja kahvia.

Niin, se uusi torni... Sitä ei vielä ollut. Eikä enää vanhaakaan. Ei tornin tornia. Kovan tuulen vuoksi rakennelma oli viime syksynä jäänyt pystyttämättä.

Onneksi 50 kilometrin päässä oleva Puijon torni näkyi kiikarilla hyvin. Se toi lohtua.