Viipymisiä

Hotelli Hetassa vietetyn yön jälkeen ajattelin siirtyä hiukan etelämmäksi. Tiedossa oli, että torstaisin Jerikseltä pääsee linja-auton kyydissä Pallakselle, ja siitä edelleen Vuontispirttiin. Tämä voisi mahdollistaa mukavan hiihtoretken Pallakselta tai Vuontispirtistä takaisin Jerikselle.

Asia mielessäni tiedustelin Jerikseltä yösijaa pariksi seuraavaksi yöksi, mutta vapaita huoneita ei ollut, ja kalliimpi mökki tuntui tilanteesen nähden ylimitoitetulta ratkaisulta. Seuraavaksi päätin kokeilla hotelli Vuontispirttiä, josta käsin voisin vielä tänään poiketa Nammalakurussa, tai muuten vaan hiihdellä Raattaman lähiladuilla. Pirtissäkään ei ollut tilaa.

Alkoi näyttää siltä, että jään Hettaan toiseksikin yöksi. No mikäs siinä, aurinkoinen keli kun jatkui edelleen. Ei minulla tosin ollut yöpaikkaa Hetastakaan, koska olin jo päästänyt irti hotellihuoneeneestani. Käännyin asiassa Hetan Majatalon puoleen, joka sekin oli hotellin osalta täynnä, mutta onnistuin saamaan yksinkertaisemman huoneen vanhemmasta majatalorakennuksesta.

En ole aiemmin yöpynyt Hetan Majatalon vanhalla puolella. Huoneet ovat siistejä, mutta varustelultaan hyvin pelkistettyjä. Huoneista löytyy lähinnä sänky, ja seinästä saa sähköä. WC on käytävällä ja suihku päärakennuksessa. Toisaalta huoneen hintakin (42 €) on kohtuullinen, ja sisältää silti aamiaisen. Lisäksi tuumin, että säästäessäni nyt yöpymiskustannuksissa voin ehkä toisaalla maksaa huoneesta vähän enemmän, kenties jopa Pallaksella?

Saatuani yöpymisasian kuntoon lähdin hiihtämään. Hetan ladut ovat muuten melko tuttuja, mutta Ullajärveltä Pyhäkeron tuvalle menevä reitti sisältää reilun parin kilometrin pätkän, jota en ole koskaan mennyt. Sinne siis.

Mustaksi laduksi merkitty osuus ei ollut ihan niin paha kuin pelkäsin. Pyhäkeron suuntaan reitti on uuvuttavan nouseva, muttei tolkuton. Se kuitenkin sisältää muutaman jyrkän nousun, jotka suosiolla menin haarakäyntiä - tietysti varmistettuani ensin, ettei kukaan näe.

Pyhäkeron kahvilassa istui mies, joka oli luistellut kerolle samaa reittiä kuin minäkin. Tapasin saman miehen sattumoisin uudestaan Hetan Majatalon saunassa. Juttelimme muiden hiihtäjien kanssa niitä näitä, ja kirosimme yhdessä moottorikelkkoilijoita, jotka kelkoillaan särkevät luisteluhiihtobaanat.

Illalla Tunturi-Lapin luontokeskuksessa olisi ollut mielenkiintoinen luontoilta, joka kuitenkin osui hankalasti samaan aikaan majatalon päivällisen kanssa. Olen koko viikon syönyt Jykeröä, minkä vuoksi suhteemme on hieman viilentynyt, joten päätin tällä kertaa panostaa ruokailuun.

Huomenna minun täytyy joka tapauksessa siirtyä etelämmäksi. Kohteesta ei vielä ole tietoa, mutta lumirajan yläpuolella on kuitenkin tarkoitus pysytellä.