En erityisemmin pidä lentämisestä. Osittain siksi, että en luota lentäviin laitteisiin, ja toisaalta siitä syystä, että varsinkin vapaa-ajanviettoon liittyvä lentäminen on tyhmä tapa haaskata luonnonvaroja, jotka pitäisi säästää parempia käyttötarkoituksia varten. Toki samoja resursseja tuhlataan muitakin kulkuvälineitä käytettäessä, mutta lentoliikenne on tältä osin aivan omassa haittaluokassaan jo yksin siitä syystä, että lentäen matkataan yleensä kauemmas kuin muilla kulkuvälineillä. Tarvitseeko ihmisen rentoutuakseen päästä lomalle 5000 km päähän? Ei tarvitse.
Taidan siis olla vähän hölmö, kun kaikesta huolimatta haaveilen lentämisestä... Tai ihan tarkalleen ottaen pohdin mahdollisuutta hyödyntää helikopterikuljetusta osana kesäistä vaellusta. Ruotsin kansallispuistoista Padjelanta, Sarek ja Stora Sjöfallet muodostavat yhdessä niin suuren alueen, että niissä riittää käveltävää viikkokausiksi. Mutta entä jos esimerkiksi Padjelantaan haluaisi tehdä muutaman päivän mittaisen vierailun?
Svenska Turistföreningen - Laponia - Karta
Ongelma liittyy lähinnä sellaisiin reissuihin, jotka tehdään koko perheen voimin tai vaimon kanssa kahdestaan. Tällöin olisi mukava kulkea enimmäkseen valmiita polkuja ilman että tarvitsee parin kilometrin välein miettiä, kuinka selvitään ehjin nahoin seuraavan joen yli. Padjelanta sopisi tällaiseen retkeilyyn hyvin eikä maaston profiilikaan olisi kohtuuton perheen teinin pohjelihaksia ajatellen.
Ruotsin puolelta Padjelantaan pääsee lähinnä Kvikkjokkin ja Ritsemin suunnasta, mutta varsinkin Kvikkjokkista saa kävellä tovin verran ennen kuin on lähelläkään Padjelantaa. Toisaalta molemmista paikoista lennetään päivittäinen helikopterivuoro Staloluoktaan, josta patikointi vaikkapa Ritsemiin kuulostaa reunaehdot huomioiden ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Mutta kynnys astua helikopteriin on aika korkea. Ruotsalaiset ovat selvästikin tottuneet tällaiseen palveluun - siinä määrin yleisesti helikoptereita ymmärtääkseni käytetään - mutta itse en asiaa ihan yskimättä niele. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Kiilopään ja Vongoivan välillä alettaisiin lentää päivittäisiä kopterivuoroja... Joku minussa sanoo, että jos kohde ei syystä tai toisesta ole kävellen saavutettavissa, sitten valitaan joku läheisempi kohde.
Vaan vaihtoehtojahan tässä vasta kartoitetaan. Jos Pohjois-Ruotsin kansallispuistot vetävät puoleensa, voihan Ritsemistä käsin tehdä myös Änonjalme-Sallohaure-Vaisaluokta -tyyppisen rengasmatkan, jolloin pelkkä venekyyti riittää ja maailma pelastuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti