perjantai 27. toukokuuta 2011

Toiselle kierrokselle

Aloin tuossa juoksulenkillä pohtia, että olen harrastanut juoksemista likipitäen 20 vuotta. Aluksi lenkkeilin vain suoriutuakseni paremmin yliopiston ainejärjestön sählyvuorolla, mutta jossain vaiheessa juoksemisesta tuli minulle huumetta ja lopulta pakkomielle - toki hyvä sellainen. Aika monen juoksijan harrastus taitaakin edetä samaa rataa: aluksi lenkille lähteminen on vaikeaa, mutta kun juokseminen lopulta vie mukanaan, juoksematta oleminen aiheuttaa enemmän tuskaa.

Jo varhaisessa vaiheessa huomasin, että juokseminen paitsi ylläpitää fyysistä kuntoa myös tuottaa henkistä mielihyvää. Kiksejähän tässä siis haetaan; jotain sellaista, mitä ei muualta saa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että pyrin järkevällä tavalla maksimoimaan juoksulenkin tuottaman hyvän fiiliksen. Siksi olenkin päättänyt, että jos ulkona sataa, pidän lepopäivän. Lepokin on tärkeää, ja sadepäivät tuovat juoksupäivien väliin luonnollista taukoa. Toisaalta jos ulkona on hyvä keli, pyrin hilaamaan persukseni pihalle, vaikka liha kuinka pyristelisi vastaan.

Ikävuosien kertyessä täytyy kehon kieltä kuunnella herkemmällä korvalla kuin nuorempana. Kun elimistöä rasittaa, se kuluu enemmän kuin levossa ollessaan, vaikka fyysinen kuormitus muutoin auttaakin jaksamaan. Normaalirakenteiselle ihmiselle juoksu on kohtuullisen lempeä laji, koska se ei sisällä riuhtovia liikkeitä, jotka voisivat rikkoa paikkoja. Toisaalta juokseminen on aika monotonista liikettä, joka pitkään toistettuna voi tuottaa kulumia nilkkoihin, polviin ja selkään.

Itse olen juoksemisen suhteen selvinnyt aika pienillä vaurioilla. Harrastuksen alkuvuosina kävin toki läpi tavanomaiset polvikipuihin ja penikkatautiin liittyvät vaikeudet. Jossain vaiheessa minulla oli myös ongelmia selän välilevyjen kanssa, mutta sain ne kuntoon aamuvenyttelyllä, josta sitten tulikin pysyvä tapa. Viime syksynä taas kärvistelin sääritulehduksen kanssa, joka aiheutui siitä, että päätin hetken mielijohteesta kokeilla afrikkalaisille juoksijoille tyypillistä päkiäaskellusta... Omat pohjoismaiset jalkani eivät uudesta tyylistä tykänneet, mikä johti liki kuukauden lepoon.

En ole koskaan pitänyt juoksupäiväkirjaa, mutta pyrin yleensä lenkkeilemään tunnin kerrallaan 4 - 5 kertaa viikossa. Ainahan tämä ei toteudu, mutta arvelisin silti juoksevani noin 2000 km vuodessa, mikä tekee 20 vuoden aikana 40000 km. Tässä aletaan siis olla niillä haminoilla, että maapallon ympäri on menty ja toinen kierros on alkamassa. Saavutushan ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta onpahan kuitenkin rajapyykki yhden ihmisen elämässä. Ja olisihan hienoa tietää tarkalleen se hetki, jolloin ympärysmitta tulee täyteen!

Mikä sitten voisi olla seuraava juoksemiseen liittyvä tavoite? Juosta aina yhtä väkevästi kuin Forrest Gump!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti