tiistai 10. toukokuuta 2011

1x7x52

Luin joskus viime syksynä jutun miehestä, joka aikoi juosta - ja sittemmin tämä toteutuikin - maratonin vuoden jokaisena päivänä.  Hieno saavutus, vaikka eihän tuossa ennätyksen tavoittelun lisäksi oikein muuta järkeä ole, koska lepo on yhtä tärkeää kuin liikkuminenkin. 

Olisi silti mielenkiintoista tietää, miten suoritus lopulta sujui.  Millaista ruokavaliota mies noudatti?  Miten päivittäinen palautuminen oli hoidettu?  Oliko ongelmia ylikunnon kanssa?  Osuiko vuoden varrelle sairaspäiviä?  Millaisia vaurioita juokseminen mahdollisesti aiheutti?  No, osa vastauksista varmaan löytyisi nopeasti nettiä googlaamalla. 

Itselläni oli varsinkin nuorempana tapana valita juoksupäivät hyvin yksinkertaista algoritmia käyttäen: jos on poutaa, sitten juostaan, muutoin levätään.  Tämä toimi hyvin etenkin kesäisin, jolloin liikkeelle lähteminen ei edellytä yhtä perusteellista pukeutumista kuin talvella.  Mutta en siltikään muista koskaan juokseeni edes kolmea viikkoa putkeen ilman että homma olisi tökännyt johonkin.  

Toisinaan jalat alkoivat temppuilla ja joskus taas elimistö alkoi tuntua kuumeiselta ja poikkeuksellisen väsyneeltä - ylikuntoa?  Toisaalta ainakin ylikuntoon ajautumisen välttää helposti niin, että ei mene liian kovaa (mikä on vuosi vuodelta entistä helpompaa...).  Toki joskushan se oli vaan laiskuuden henki, joka juoksemisen lopulta esti.

Minusta ei olisi tuollaisen 365-maratonin juoksijaksi.  Sen verran tuosta asiasta kuitenkin provosoiduin, että aloin miettiä, voisiko peruskuntoilija elää vuoden harrastaen jotain liikuntaa edes tunnin verran joka päivä...  Siis esimerkiksi juoksemalla tai hiihtämällä tunnin, käymällä kuntosalilla tai vaikkapa tekemällä kävelylenkin, jos ei muuhun kykene.  

Laajensin ajatusta vielä niin, että jokaisen päiväsuorituksen voisi dokumentoida käyttäen videokameralaseja - monet liikkeethän myyvät ainakin aurinkolaseja, joihin on integroitu videokamera.  No, vähän hassultahan se näyttäisi, jos pahimman talvimyräkän aikaankin kulkisi aurinkolasit päässä...  Ja varmaan kuntosalillakin saisi nopeasti oudon kaverin maineen.

En sitten alkanut tietoisesti noudattaa tuota suunnitelmaa, mutta kun nyt mietin viimeistä ~puolen vuoden jaksoa, en oikeastaan ole kovin paljoa siitä jäljessä.  Ilman tarkempaa kirjanpitoa arvelisin, että joulukuun alun jälkeen täydellisiä lepopäiviä on ollut ehkä 10 - 15 kappaletta.

Jos siis tosissaan haluaisi koetella itseään vuoden ajan, ei tuollainen 365-suoritus liene terveelle ja hyvän peruskunnon omaavalle ihmiselle mikään mahdottomuus.  Lähinnä kyse on siitä, että jaksaa ruoskia itsensä liikkeelle huonollakin kelillä.  Ja ainakin kävely on sellaista liikuntaa, jota voi harjoittaa ympäri vuoden säätilasta riippumatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti