Varustelua

Vaimoni on tähän asti retkeillessämme käyttänyt samoja rinkkoja kuin minäkin.  Ne kaikki on tehty miesten mittojen mukaan, joten ajattelimme kesäkauden lähestyessä hankkia vaimolle oman naisten mallia olevan rinkan.  Tätä ajatusta tuki sekin, että Partioaitassa oli sopivasti alennusmyynti, josta sitten löysimmekin Haglöfs OXO 70 Q -rinkan.   Ja kun postimyynnistä on kyse, tilasinpa yksin tein itsellenikin vastaavan miesten mallin...  Onhan ihmisillä erilaisiin käyttötarkoituksiin muutakin tavaraa, miksei siis rinkkojakin?

Ihan ensimmäinen rinkkaparihan tuo ei meidän perheeseen ollut, koska reppua järeämpiä kantolaitteita löytyy ennestäänkin 4 - 5 kappaletta.  Toisaalta itse tykkään siitä, että reissuun lähdettäessä ei tarvitse tehdä suuria kompromisseja kantovälineen suhteen.  Joskus retket ovat lyhyitä ja toisinaan pidempiä, mutta varsinkin pidemmillä reissuilla on eduksi, jos tavarat sopivat napakasti rinkkaan ilman että ylimääräistä tilaa jää ylenpalttisesti.  Myös kokonaispaino on tärkeä juttu, tarpeettoman suuri ja järeä rinkka tietää turhaa lisäpainoa.

Oma rinkkahistoriani alkaa Haglöfsin vanhemmalla OXO-mallilla (650).  Se tuntui kaupassa hyvältä selässä, ja oli sitä käytännössäkin, mutta jostain syystä jaloistani hävisi tunto, kun kuljin OXO selässä.  Ehkä en vihreyttäni osannut säätää rinkkaa oikein.  Lisäksi minua alkoi ajan myötä kiusata OXO:n huppuosa, joka ei takaosastaan asettunut rinkan päälle kunnolla.  Näytti siltä, että rinkka suorastaan kerjää sadetta, joka sataa hupun reunan viereen jäävästä raosta sisään.

Sitten iskin silmäni 65-litraiseen Fjällräven Råstuun, joka tuntui - jos mahdollista - vieläkin paremmalta selässä.   Kun lisäksi Råstun huppu istui rinkkaan kuin pipo päähän, olin aivan myyty.  Råstun kanssa teinkin monta hyvää reissua, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua hieman pieneltä; ainakin syysreissuilla, jolloin vaatetta tarvitaan enemmän.

Tilankaipuuni johti lopulta siihen, että hankin OXO:n ja Råstun rinnalle 85-litraisen Fjällräven Kajkan.  Ensimmäisen kerran Kajkaa kaupassa hiplatessani en tosin syttynyt siihen lainkaan.  Kuvittelin kai, että se on samanlainen kuin Råstu, tilavampi vain.  Kajkassa monet asiat oli kuitenkin ajateltu uudella tavalla, ja minulla meni hetki, ennen kuin sain juonesta kiinni.  Lopulta huomasin ajattelevani Kajkaa päivät läpeensä; silloin viimein ymmärsin antaa periksi.

Kajka selässä on hyvä kulkea - varsinkin yksin - mutta vaimon kanssa matkatessa riittäisi pienempikin.  Tällöin olen tietysti käyttänyt Råstua, mutta uutta OXO:a tutkiessani havaitsin sen olevan jonkun verran perinteisiä rinkkoja kevyempi.  Itse asiassa Haglöfs ei edes kutsu OXO:a rinkaksi vaan käyttää siitä nimitystä "trekking-reppu".  Joka tapauksessa kevyemmillä kankailla, hihnoilla, soljilla ym. on saatu painoa pois muutaman sadan gramman verran.  Lopputulos on ainakin Kajkaan verrattuna hieman hennompi, mutta uskoakseni silti riittävän jämerä kantolaite.  Omalla kohdallani 70 litraa vetävä OXO täyttää hyvin 65-litraisen Råstun ja 85-litraisen Kajkan väliin jäävän aukon.

Vaimoni ei liiemmin arvosta tätä retkivarusteiden viilaamiseen liittyvää luonteenpiirrettäni, koska se on johtanut siihen, että asuntomme komerot ovat täynnä erinäköisiä, -kokoisia ja -värisiä retkeilytarvikkeita.  Rinkkojen lisäksi olen nimittäin nähnyt parhaaksi hankkia meille myös erilaisia telttoja, makuupusseja ja -alustoja sekä retkivaatteita niin, että vuodenajasta riippumatta kaapista löytyy aina kulloiseenkin käyttötarkoitukseen hyvin sopivat varusteet.  Itselleni tämä on tärkeää, mutta vaimon selvästikin täytyy vielä totutella ajatukseen.

Vaimon mieliksi voinen silti todeta, että nykyinen tilanne on retkivarusteiden osalta varsin tyydyttävä, joten nyt vaan odotellaan kesälomaa ja aurinkoisia kelejä!