sunnuntai 9. elokuuta 2020

Syvällä etelässä

En Seitsemisestä palattuani malttanut olla paikollani kuin pari päivää, kun olin taas tien päällä.  Tällä kertaa ajelin kohti Hämeenlinnaa, jossa ajattelin töiden lomassa viettää hetken.

Menomatkalla kiinnitin huomioita E12-tien varressa olevaan liikkeeseen.  Vaikutti siltä, että siellä myytiin panssaroituja ajoneuvoja.  Mielenkiintoista!

Kun aikoinaan hankin nelivetoisen auton, ajattelin huonokuntoisten teiden päässä olevien retkikohteiden olevan helpommin saavutettavissa.  Neliveto onkin mainio juttu, mutta vaikka maavaraa on nyt enemmän, auton pohja voi yhä osua kiviin, ja umpeen kasvavilla metsäautoteillä täytyy vieläkin pysähdellä raivaamaan puskia.

Vielä muutama viikko sitten haaveilin myös retkeilyautosta, mutta liikkeen pihaan pysäköityjä ajoneuvoja katsellessani ymmärsin, että ihan oikeasti minä tarvitsen panssarivaunun!  Sellaisen myötä kaikki - siis ihan kaikki - teiden kuntoon liittyvät ongelmat ratkeaisivat lopullisesti, eivätkä pienet joetkaan olisi enää esteenä, kun tavoitellaan optimaalista paikkaa jalkautua maastoon.

Kävelin sisään liikkeeseen.
  • Päivää!  Haluaisin ostaa panssarivaunun.
  • Ostaa?  Emme yleensä kyllä myy näitä kuluttajille.  Vai millaiseen käyttöön vaunu tulisi?
  • Lähinnä retkeilykäyttöön.  Ensisijainen tarkoitus olisi ajaa vaunulla metsäautoteitä pitkin, mutta myös metsätraktoriurat, hakkuuaukeat, suot ja joenpohjat saattaisivat tulla kyseeseen.
  • Hmm... Ymmärrättehän, että panssarivaunulla liikkuminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin?
  • Eipä kuulu, ei.  Siksi haluaisinkin vaunun, joka ei herätä turhaa huomiota.
  • Vai niin.  No, itsepä tiedätte parhaiten.  Voisikohan tällainen kevyt panssariauto tulla kyseeseen?  BA-20M on varsin hiljainen laite, ainakin muihin ajokkeihimme verrattuna.


  • Pelkäänpä, ettei tämä ratkaise ongelmaani, ja minulla sitä paitsi on jo auto.  Tilanne on se, että ajoreitillä voi  olla kaatuneita puita ja muita esteitä, jotka täytyisi tuhota, tai ainakin raivata pois.  Tämähän pysähtyy ensimmäiseen puunrunkoon, eikä siinä ole edes tykkiä!
  • Ymmärrän.  No entäpä tällainen pieni ja sievä Vickers?  Vaunu on vuosimallia 1933 ja painaa vain 1400 kg, joten se kulkee mukana vaikka trailerilla.  Ja menee puunrunkojen yli niin että heilahtaa!  Tykkiä ei tässäkään ole, mutta eiköhän tuohon jonkinlainen kanuuna saada kylkeen.


  • Se on tosiaan pieni, mahtuneeko tuonne aikuinen sisälle lainkaan?  Näin meidän kesken: minä hiukan kärsin klaustrofobiasta.  En usko, että tuntisin oloni kotoisaksi tämän laitteen ohjaimissa.
  • Hmm... Alkaa kuulostaa siltä, että Leopard 2 A 4 on kuin tehty tarpeitanne ajatellen.  Se on merkkituote, jonka sisällä on tilaa vaikka nukkua!  Kun tällä porskuttaa eteenpäin, siinä ei pieniä kantoja huomaakaan.


  • Kuulostaa hyvältä!  Mutta onko iso vaunu kallis ylläpitää?  Paljonko tämä malli kuluttaa polttoainetta?
  • Kulutus on noin nljstkskmmntltrsdllklmtrll...
  • Anteeksi paljonko?
  • Neljäsataakuusikymmentä litraa sadalla kilometrillä!
  • Taivas varjele. Pikaisesti laskien yhden Lapin reissun polttoainekulut olisivat... 15000 euroa!  Se on liikaa, ja luulen myös, että noin suuren vaunun kanssa olisi vaikea liikkua huomaamattomasti.  Mihin tämän nyt Luirojärvelläkin pysäköisi?
  • No sitten olisi tällainen T-72 M1.  Se on hiukan pienempi, mutta raivaa tieltää miinatkin!


  • Oi, raivausominaisuus on juuri se, jota olen kaivannut!  Huoltokirja on varmaankin tallella, ja omistushistoriakin lienee tunnettu?
  • Tuota noin... Se ei ole tällä alalla tavallista.  Monet vaunuistamme on tuotu Suomeen Karjalankannaksen kautta, joten edellinen omistaja on kyllä tiedossa, mutta huoltokirjaa ei valitettavasti taida löytyä.
  • Onko kyseessä siis neuvostoliittolainen vaunu?  Hmm.... se epäillyttää hieman.  Niitähän hyytyi Raatteen tiellekin kymmenittäin.
  • No entäpä tämä Sturmgeschütz III Ausführung G?  Se on saksalainen laatutuote!


  • Niin, natsisaksalainen, ja pakosarja ihan ruosteessa!  Liekinheitin voisikin olla kätevä, mutta tämä sylkee tulta ihan väärästä päästä.  Saako tähän enää edes varaosia?  


  • Teillä on kyllä vaativa maku!
  • Älkää ymmärtäkö väärin, kyseessä on ensimmäinen panssarivaununi, joten valinta ei ole ihan helppoa.  Nämä vaunut vaikuttavat myös aika kalliilta.  Olisiko tarjolla jotain budget-vaihtoehtoa?
  • Ulkoa voisi löytyä yksi.


  • Uh, tuostahan lentävät linnutkin läpi.  Enkä ole varma, saisinko korjattua telan itse.
  • Tiedän yhden pätevän kaverin, joka tuntee nämä vaunut kuin omat taskunsa.  Igor korjaa käden käänteessä laitteen kuin laitteen!


  • Kiitos, mietin asiaa vielä hetken.
Panssarivaunun ostaminen oli vaikeampaa kuin kuvittelin.  Lopulta kaupat jäivät tekemättä, mutta ehkä niin oli parempi.  Mihin minä olisin tumpannut vaunun sitten, kun rahat on kaasuteltu pitkin kairoja?  Käytetyn vaunun myyminen ei liene sen helpompaa kuin ostaminenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti