Savukosken aamu aukeni harmaana. Karttaa silmäillessäni tunsin vetoa Kemihaaran suuntaan, mutta etelästä lähestyvä sadealue ei tukenut haaveitani. Sateet eivät välttämättä yltäisi paljoa Savukosken pohjoispuolelle, mutta jos lähtisimme ajamaan kohti Tulppiota, ne varmasti seuraisivat perässä.
Halusimme pelata varman päälle, joten suuntasimme Pelkosenniemen ja Sodankylän kautta kohti Saariselkää. Vaihtoehtoinen suunnitelmamme oli hakeutua pariksi päiväksi Kiilopään tunturikeskukseen, josta voisimme tehdä retkiä lähiympäristöön, ja ensimmäisenä iltana kenties pyörähtää Kiilopää-tunturilla.
Suunnitelmamme kuitenkin karahti kiville, sillä Kiilopään parkkipaikka oli tien varsia myöten täynnä autoja. Totuttuamme Savukosken luksusmaiseen väljyyteen ajatus jäädä Kiilopäälle oli täysin mahdoton.
Asia hiukan harmitti, koska emme olleet hetkeen majoittuneet Kiilopäällä, ja Hotelli Niilanpäätä lienee edellisen kerran jälkeen uusittukin. Lisäksi oli jo iltapäivä, eikä meillä ollut intoa ajaa merkittävästi pidemmälle.
Kiilopään ruuhkat saivat meidät epäilemään myös Saariselän tilannetta, mutta päätimme silti tarkastaa, miltä kylällä näyttäisi. Yllätykseksemme hiihtokeskuksen kaduilla oli väljempää, ainakin vielä.
Iltaa kohden väkimäärä epäilemättä lisääntyisi, mutta keski-eurooppalaisten eläkeläisten vyöry jäisi uskoaksemme näkemättä. Varasimme Riekonlinnasta huoneen pariksi vuorokaudeksi.
Retkeilymielessä tällaiset sorastetut reitit ovat tylsiä, mutta Iisakkipään luontopolku on muuten ihan mukiinmenevä, ja pitkän tauon jälkeen se näytti omaan silmääni riittävän tuoreeltakin. Väkeä tietysti meni ja tuli, mutta kun asian ennalta tiesi, eipä tuo varsinaisesti häirinnyt.
Muutama vuosi sitten rakennettu Aurora-päivätupa jäi vieläkin kokematta...
... mutta Iisakkipäälle kivuttuamme...
... saimme näköpiiriimme muutaman kilometrin päässä kohoavan Kiilopään, joten päivän alkuperäinen tavoitteemme voitaneen laskea täytetyksi.
Myös Nattaset erottuivat horisontissa.
Ilta viileni aika nopeasti, ja ajoittain tuulisella paljakalla oli jopa kylmä, mutta kapustarintaa se ei haitannut.
Olemme aiemmissa yöpaikoissamme rohkeasti kömpineet buffet-aamiaiselle, koska aamiaisruuhkia ei ole ollut. Riekonlinnan aamiaispöydässä tilanne saattaisi kuitenkin olla toinen, joten päätimme tällä kertaa kokeilla take away -aamiaisvaihtoehtoa.
Etukäteen tilattava aamupalan sisältö on usein vähän mysteeri, mutta siinäpä tuo ratkeaa, kun ensimmäisen pussinsa käy respasta hakemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti