Ojan pohjalta Kukastunturille

Tänään oli hiihtolepopäivä, mutta jotain tehdäksemme päätimme lähteä lumikenkäilemään. Kohteeksi valikoitui Kukastunturi, johon pääsee helpoiten joko Karilan Navettagallerian kupeesta tai Elämänluukun latukahvilan luota.

Ajattelimme lähteä liikkeelle Elämänluukusta, mutta poikkesimme menomatkalla huvin vuoksi myös Karilassa. Karilantiellä vastaan tuli isokauhainen traktori, jota väistin oikein huolella. Tie oli aurattu muutaman tuuman liian leveäksi, ja kun oikean puolen renkaat putosivat tien ulkopuolelle, hanki kutsui Passatia.

Tilanne vaikutti aluksi harmittomalta, mutta auton saaminen takaisin tielle edellytti melkoista säätämistä, vaikka paikalle osuneet kaksi naistakin auttoivat urakassa (kiitos!).

Ollessani epätoivoisimmillani aloin järjestelmällisesti testata VW:n kojelaudasta löytyviä säätimiä uskotellen itselleni, että niistä voisi olla jotain apua.

Kun laitoin kaukovalot päälle, aktivoin taustapeilin himmentimen ja kytkin luistoneston pois, Passat lopulta nousikin noin vartin hinkkaamisen jälkeen ojasta takaisin tielle. Onneksi emme ajautuneet syvemmälle hankeen, tai meitä ei ehkä olisi löydetty kuin kesällä.

Tämän jälkeen matka jatkui kohti Elämänluukkua. Olin kai vieläkin hiukan sekaisin ojaanajosta, koska lumikenkäreitille lähtiessämme huomasin unohtaneeni repun (!) autoon, joka piti jättää hieman kauemmaksi kahvilasta. Siispä takaisin autolle reppua hakemaan.

Nousu Kukastunturille oli vähän puskemista, eikä tunturin laelta lumisateella edes nähnyt mihinkään. Ihan huipulla emme tosin edes käyneet, vaan käännyimme paluumatkalle samassa kohden kuin muutkin näyttivät tehneen, pian puurajan jälkeen.

Huomenna poistumme Ylläkseltä ja jatkamme kohti Jeristä. Torstaiksi on Ylläs-Pallastunturin kansallispuistoon ennustettu tyyntä, poutaista ja osin aurinkoista säätä. Jos sen yhden kauniin päivän lomalleen saisikin, olisin kiitollinen.