36-reikäisellä

Kyllähän tässä sellainen ajatus oli, että kevään aikana vielä hiihdettäisiin Kallavedellä, mutta juuri nyt tilanne ei näytä kovin hyvältä. Itkonniemellä jäätä oli muutama päivä sitten vielä 38 cm, mutta lämpimät päivät pehmentävät jäätä nopeasti, ja nyt jääteitä on jo suljettu. Hiihtämistä ajatellen suurempi ongelma on kuitenkin se, että jäällä ei juurikaan ole lunta, mikä tekee luistelusta hankalaa.

Onneksi lumihanget ovat yöpakkasten jälkeen rapsakoita, joten jäällä hiihtelyyn liittyvää huumaa voi tavoitella maallakin. Päätinkin Twitter-viestin innoittamana ajella lauantai-aamuna Siilinjärvelle, ja tutustua Tarinaharjun alueeseen.

Tarinaharju on ensisijaisesti tunnettu golf-kentästään, mutta talviaikana alueella kiertää myös hiihtolatu. Keväällä tämä kuitenkin on epäolennaista, koska avoimella kentällä voi hangen kantaessa hiihtää missä vaan. Lisäksi golf-kenttien välittömässä läheisyydessä on peltoja, joten hiihtokelpoinen alue ei ihan heti lopu kesken.

Lähdin Kuopiosta hyvissä ajoin ehtiäkseni Tarinaan ennen kuin hanki pehmenee. Kahdeksan aikaan aamulla pakkasta oli vielä muutama aste, ja hangen pinta hyvin kova. Oikeastaan vähän liiankin kova, koska kuhmurainen hanki täryytti suksen alla aika lailla.

Olosuhteet kuitenkin kohentuivat koko ajan. Auringon lämmittäessä lumen pintaa sen epätasaisuus väheni, ja samalla suksen luistokin tuntui paranevan. Täyden kympin hankiaiset edellyttäisivät kunnon räntäsadetta, mutta hyvä näinkin. Kentällä kulkeva latupohja oli lauantaina jäinen, joten se ei juurikaan vetänyt puoleensa.

Golf-kentällä hiihtäminen oli omanlainen elämyksensä. Jäällä on aina tasaista, mutta kentällä on siellä täällä pieniä mäkiä, jotka tuovat hommaan vaihtelua. Avoimella kentällä ei myöskään ollut ruuhkaa, vaikka ulkoilijoiden määrä lisääntyi pitkin aamua. Kun hiukan röpelöiseen hankeen oli tottunut, ei kentältä auringon paistaessa ollutkaan kiire mihinkään.

Tarinasta jäi siinä määrin hyvä jälkimaku, että ajelin sunnuntaina Siilinjärvelle vielä uudestaankin. Tällä kertaa myös vaimo lähti mukaan, ja lähdimme liikkeelle tuntia myöhemmin, jotta hanki ehtisi hieman pehmentyä.

Sunnuntaiaamuna herkkua oli tarjolla jopa edellistä päivää enemmän, koska osa alueen latureiteistä oli kunnostettu, ja varsinkin Hamulan suuntaan menevä latu oli vuodenaikaan nähden todella hyvässä kunnossa! Kauniina aamuna Tarinan alueelle oli taas saapunut monenikäistä porukkaa: hiihtäjiä, pyöräilijöitä, kävelijöitä, potkukelkkailijoita, pulkkailijoita, ... Väkeä siis oli paljon, mutta ei edelleenkään ruuhkaksi asti.

Hieno viikonloppu, joita vuoden pituus huomioiden saisi kyllä olla enemmänkin.