maanantai 26. elokuuta 2013

Vaikka en kalamiehiä olekaan

... niin Särkitunturi on silti aika jees!

Hietajärven jäätyä taakse vetäydyin Pallakselle miettimään matkan jatkosuunnitelmaa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sääennusteiden tutkimista, paperikarttojen pläräämistä ja holtitonta arpomista, joka ei yleensä johda mihinkään. Tällä kertaa arpa kuitenkin heitti minut kohti Särkitunturia, joka olikin ihan hyvä valinta päiväretkikohteeksi.

Särkitunturin saavutettavuutta voisi kuvailla adjektiivilla "helppo". Tunturiin nouseva reitti lähtee Muonio-Kittilä -tien varressa olevalta parkkipaikalta ja on alkumatkan osalta leveää, sorastettua polkua. Matkan puolivälissä eteen tulee hiljattain pystytetty Särkivaaran kota, jossa on hyvä paluumatkalla nauttia eväitä, jos olosuhteet ylempänä eivät suosi ulkoruokailua.

Särkitunturilta on jossain yhteydessä sanottu olevan Suomen parhaat näköalat. Vaikka olenkin kerran aiemmin hiihtänyt Särkitunturille, en silti Pallakselta lähdettyäni odottanut liikoja. Mutta kun kohdalle osui aurinkoinen päivä, ei maisemia todellakaan voi moittia! Pohjoisessa näkyi Pallas, etelässä Ylläs ja kaakossa Levi, Olostunturiakaan unohtamatta. Lopulta kiertelinkin tunturin laella tovin verran, vaikka navakka tuuli jo ennakoikin Ruotsista lähestyviä sateita.


Särkitunturilta laskeuduttuani ajattelin ensin kurvata Olokselle, mutta lähestyvä sadealue työnsi minut lopulta Leville asti. Levi ei varsinaisesti kuulu suosikkikohteisiini, mutta hyväkuntoisia latupohjia pitkin on ainakin kiva juoksennella! Ehdinkin sopivasti ravata Isoporon ennen seuraavia arpajaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti