Luonnon monumentteja

Poiketessani viime keväänä Pallaksella osallistuin luontoiltaan, jossa Joel Ahola luennoi Suomen autiotuvista. Samassa yhteydessä hän myös kertoi omista mielipaikoistaan ja mainitsi nimeltä Kumputunturin, joka oli itselleni jäänyt hiukan etäiseksi. Nyt tämä virhe oli mahdollista korjata, joten käänsin Leviltä lähdettyäni auton keulan kohti Jeesiöjärveä.

Kumputunturi sijaitsee Kittilän ja Sodankylän välisen tien pohjoispuolella, melko lähellä Kittilää. Kumputunturille ei - toisin kuin esimerkiksi Särkitunturille - voi osua vahingossa, vaan sinne on tietoisesti mentävä. Autolla kuitenkin pääsee melkein tunturin juurelle asti, minkä jälkeen patikoitavaa huipulle on kolmisen kilometria suuntaansa.

Tunturiin johtava polku on enimmäkseen helppokulkuista, mutta oma vaivansa kiipeämiseen silti liittyy, koska Kumputunturi on suomalaisittain melko korkea töppäre (581 m). Aivan tunturin laella on myös kivikkoista. Huipulta kuitenkin näkee pitkälle, ja Länsi-Lapin suurimmat tunturitkin (Ylläs, Pallas) erottuvat hyvin, vaikka eivät aivan vieressä olekaan.

Kumputunturilta laskeuduttuani päätin ajella Pokan ja Inarin kautta Kiilopäälle (savu-)saunomaan. En ollut koskaan aiemmin ajanut Kittilän ja Inarin välistä tietä, joten tulipahan tuokin nähtyä, vaikka reitti ei mitään maisemapläjäystä tarjoakaan.

Matkalla poikkesin lähellä Pokan kylää sijaitsevalla Taatsin seidalla. Seitakivi on kieltämättä erikoisen näköinen ja sijaitsee hienolla paikalla jyrkkäreunaisen Taatsijärven rantamilla. Ei ihme, että saamelaiset ovat nähneet siinä jotain elämää suurempaa.