Saivolla kylässä

Kesälomani on jatkunut samoissa merkeissä kuin elokuun alkuun ajoittunut Kuhmon reissukin: lyhyitä ajomatkoja, lähiseutujen luontokohteita bongaten.

Ylläksellä on tullut käytyä usein, mutta Äkäslompolon eteläpuolella sijaitseva Pakasaivo on toistaiseksi jäänyt näkemättä. Ehkä siksi, että se sijaitsee kymmenisen kilometriä päätieltä, soratien varrella. Nyt kuitenkin oli ylimääräistä aikaa, joten päätin viimein käydä saivoa tapaamassa.

Ulkoisesti Pakasaivon kaltaisia paikkoja löytyy Suomesta muualtakin, mutta Pakasaivon erikoisuus onkin järvessä oleva välipohja, jossa olevan aukon kautta on mahdollista siirtyä toiseen maailmaan. Välipohjan olemassaoloa ei suoranaisesti ole todistettu, mutta jyrkkäreunaisen kalliojärven syvyys huomioiden asiaa ei liene syytä epäilläkään.

Pakasaivolle vievän tien varrelta löytyy myös suurehko siirtolohkare, Kirkkopahta, jota saamelaiset ovat pitäneet tärkeänä kivenä. Lohkare ei oikeastaan ole erityisen suuri, mutta Pakasaivolle matkatessaan sitä on helppo käydä kurkkaamassa.

Pakasaivon jälkeen ajattelin ensin poiketa Niesakeron eräpolulla, mutta koska polku on aika lyhyt ja sinne johtava tie vaikutti hieman huonokuntoiselta, päätin suunnistaa kohti Ketomellaa ja Hietajärveä, jonne on hiljattain rakennettu uusi kota.

Paitsi että uusi kota on komea, se myös sijaitsee erittäin hienolla paikalla! Kodalle ja kirkasvetisen Hietajärven rannalle vievä helppokulkuinen polku lähtee Raattaman tien varresta. Patikointi kestää vain reilut puoli tuntia suuntaansa, joten paikalla kannattaa poiketa, jos Ketomellan suunnalla sattuu muutenkin liikkumaan.