Nälkä, mikä ihana tekosyy

"Paluumatkalla mietin, että näille kulmille täytynee kesäaikaan palata uudestaan. Metsämaasto ei näyttänyt kovin helppokulkuiselta, lumikengilläkään, mutta esimerkiksi Valkeisenkalliot saattaisivat aurinkoisena kesäpäivänä olla näyttävät."

Nämä olivat päällimmäiset ajatukset tammikuisen lumikenkäretkemme jälkeen. Ihan kesä ei vielä ollut, mutta kun malttia ei juuri ole, suuntasimme äitienpäivän aikoihin kohti Airakselaa ja Valkeisenkallioita, jotka olivat jo tovin pyörineet mielessä.

Lisäpotkua lähtemiselle antoi se, että meillä oli nälkä, ja kalliot sijaitsivat riittävän lähellä kotia, jotta ne voisi katsastaa ulkoruokailun yhteydessä.

Niinpä ajelimme ensin Viita-ahontietä ja sitten metsäautoteitä pitkin kohti Hoikanlammen laavua, joka nimestään huolimatta on kota.

Kodan vieressä oli pysäköitynä muutama auto, joten jatkoimme vielä muutaman sata metriä kodan ohi. Talvisin moottorikelkkareittinä toimiva tie oli varsin hyväkuntoinen.

Mielikuvissani Valkeisenkalliot ovat paljaita ikikallioita, joita auringonpaiste lakkaamatta kuluttaa, vähän kuin Paalasmaassa. Kuvitelmani eivät ihan osuneet kohdilleen, sillä kallioilla kasvoi metsääkin, mutta paikka oli silti hieno.

Aurinko joka tapauksessa paistanee kallioille aamusta iltaan, mikä tuulisena retkipäivänä tuotti kaipaamaamme lisälämpöä.

Kalliolla istuessa oli aikaa pohdiskella asioita.  Mitähän sitä tulevana kesänä tekisi?  Ulkomaille ei nyt juuri ole menemistä, tosin eipä tuonne ole hinkuakaan.

Itseäni kiehtoo edelleen Suomen itäinen reuna, etenkin Pohjois-Karjala, Kainuu ja Koillismaa.  Niillä seuduilla on kuitenkin kuljettu aika usein, ja vaimo taitaisi välillä haluta jonnekin muualle.  Vaan minne?

Lappiin päädyttäneen jossain vaiheessa kesää, mutta viikon loma on Lapin matkaa ajatellen lyhyt.  Etelä-Suomi kauhistuttaa minua väestöntiheyden vuoksi, enkä oikein löydä lännestäkään itseäni kiinnostavia kohteita.  

Joskus mietin yhä retkeilyauton hankintaa, vaikka kertaalleen jo torppasin koko asian. Auto on pohjaton rahanreikä, mutta toisaalta se suoraviivaistaisi majoittumista etenkin syrjäseuduilla.  Myös fillareiden kuljettaminen olisi yksinkertaisempaa, mikä toisi retkeilyyn uusia mahdollisuuksia.

Ainoa järkevä veruke retkeilyauton hankkimiselle olisi se, että sitä voisi käyttää myös arkiajoihin.  Tällöin auto ei saisi olla liian iso, mutta siinä pitäisi kuitenkin olla neliveto ja automaattivaihteisto.  Liekö sellaista olemassakaan?

Aurinko paistoi koko päivän kauniisti, mutta ajatuksiani se ei juuri kirkastanut.  Paluumatkan alkajaisiksi johdatin meidät ankealle metsätraktoriuralle.  

Vaimo olisi äitienpäivänä ansainnut parempaa, mutta ruusuja en nyt tähän hätään löytänyt.