Suovun maasto ei ole erityisen hienoa, ja etenkin metsät ovat paikoin tympeitä. Vanhansahansaaren ympäristö on sentään viehättävä, mutta paikkana aika pieni.
Tästä huolimatta päätin eräänä toukokuisena lauantaina ajaa Suovun suuntaan. Ehkä siksi, että oli kevään ensimmäinen lämmin päivä, ja mikä tahansa paikka houkutteli tavallista enemmän.
Arvasin jo ennalta, että Ryönänkoskelle olisi kauniina päivänä kerääntynyt väkeä. Suunnittelinkin vain ajavani laavun ohi, vaikka vaihtoehtoisesta jalkautumispaikasta ei ollut tietoa.
Lopulta päädyin hiukan sattumalta Pienen-Valkeisen mäen kupeeseen, jonne jätin auton. Kartan mukaan läheisen Iso-Valkeisen rantamilla menisi lyhyehkö polku, johon ajattelin tutustua. Ehkä lammella olisi lintuja tai muuta elämää.
No, lampihan oli yhä jäässä, joten linnusto oli niukkaa. Rantasammaleelta sentään löytyi jotain jälkiä, joiden alkuperää arvailin.
Polkukaan ei ollut erityisen kiehtova, lähinnä vanha metsäkoneura, joten palasin autolle. Kun muuta suunnitelmaa ei ollut, jatkoin metsäautotietä kävellen. Lyhyen matkan päästä löytyisi pieni luonnonsuojelualue, jota voisin käydä katsomassa.
Suojelualueen reunamilla olikin yllättävän hienoa metsää! Takavuosina tehtyjen harvennusten jälkeen metsässä oli myös hyvä kulkea. Miksi en ole tullut tänne aiemmin?
Itse suojelualue käsitti lähinnä luonnontilaisen suon, joka ei aivan metsän tavoin vetänyt puoleensa, mutta näyttäytyi silti silmääni kauniina.
Sieltä täältä kuului lintujen ääniä, mutta mitään liikettä oli vaikea erottaa. Hetken tuijoteltuani havaitsin suon takaa yksinäisen kurjen, joka nosteli jalkojaan varvikossa. Nimesin sen mielessäni Nostoksi. Nosto-kurki.
Suolla räpiköi myös jotain vesilintuja, mutta en saanut niitä tähtäimeeni, joten keskityin sitten pienempiin siivekkäisiin.
Kiertelin suota aika pitkään, ja jossain vaiheessa huomasin itsekin olevani tarkkailun kohteena. En aluksi tunnistanut tuijottajaa, mutta norppahan se taisi olla.
Paluumatkalla kohtasin vielä käpytikan ja jonkun haukan, mutta niistä en onnistunut saamaan kunnon kuvaa. Taidan näin alkukesästä olla hiukan ruosteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti