Takaisin rajan takaa

Vietimme lopulta neljä vuorokautta Torneträskin rantamilla. Kelit olisivat edelleen suosineet, mutta lähestyvä vappu tapahtumineen antoi sopivan sysäyksen lähteä kotimatkalle.

Björklidenissä vapunaaton erikoisuus on Låktastörten eli tapahtuma, jossa kilpaillaan, kuka nopeiten selvittää tiensä Låktatjåkkolta alas Fjället-hotellin luo. Nykyisen ennätyksen haltija on laskenut reitin karvan verran alle 13 minuutissa. Youtubestakin löytyy aiheeseen liittyviä videoita aiemmilta vuosilta.

Me käytimme matkaan 1,5 tuntia. Näin homma eteni omien lasieni läpi katsottuna:

Linkki videoon

Ja tässä viilettää vaimo:

Linkki videoon

Riksgränseniin verrattuna Abisko ja Björkliden ovat melko suojaisia paikkoja. Tämä johtunee siitä, että noilla kulmilla tuulee usein lännestä, joten vuorten itäpuolella on tyynempää. Myös kylien alempi sijainti tietysti vaikuttaa asiaan.

Varsinkin Abiskosta löytyy silti muutakin nähtävää kuin vuoret. Turistiaseman vieressä laskevan Abiskojoen uoman ympärille on rakennettu lyhyehkö kävelyreitti, joka kanjoneineen on näyttävä talvellakin. Ja onhan aseman kupeessa luontokeskuskin.

Abiskon jäätyä taakse mietimme Kiirunan suuntaan ajaessamme, pitäisiko vielä poiketa yhdeksi päiväksi Nikkaluoktaan. Liki 80 kilometrin pistotie kuitenkin epäillytti, kun ajettavaa oli muutenkin tarpeeksi.

Jällivaaraan silti kurvasimme, koska meillä oli edelleen harhaisia kuvitelmia siitä, että pääsisimme jossain pankkikonttorissa eroon vanhoista kruunuista.

Jällivaarassa oli Nordean konttori, mutta siellä ei tietenkään käsitelty käteistä rahaa. Virkailija kuitenkin vinkkasi, että samalla kadulla sijaitsee SEB:n konttori, jonka yhteydessä oleva 24h-tallennusautomaatti täyttäisi toiveemme.

SEB:n konttori oli itse asiassa lopetettu, mutta automaatti sentään törrötti seinästä. Se kuitenkin tuntui hylkivän suomalaista pankkikorttia, tai Osuuspankin korttia ainakin ("Palvelu ei ole käytössä."). Jatkoimme Haaparantaan, koska saamamme tiedon mukaan myöskään Kalixin konttorissa ei ymmärrettäisi käteisen rahan päälle.

Suomen rajan lähestyessä kruunuihin liittyvä epätoivo lisäätyi. Aloimme ostaa polttoainetta pienissä erissä, aina 100 - 200 kruunulla kerrallaan.

Haaparannassa majoituimme kaupunginhotelliin, josta taitaa olla muodostumassa kantapaikkamme. Aiemmin vieroksuin kristallikruunuja ja punaisia mattoja, mutta nykyään niitä pitkän ajomatkan jälkeen jo hiukan odottaa.

Viimeisen matkapäivän aamuna meillä oli enää yksi tehtävä: vanhenevista seteleistä eroon. Asia eteni jotenkin näin:

• Minä menin Shellille ja ostin polttoainetta.
• Rouva meni ICA-markettiin ja osti teetä.
• Minä menin ICA-markettiin ja ostin näkkileipää.
• Rouva meni ICA-markettiin ja osti suklaata.
• Minä menin ICA-markettiin ja ostin lisää teetä.
• Minä menin Giganttiin ja ostin kahvia.
• Minä menin Naturkompanietiin ja ostin pesuainetta.
• Minä menin System Bolagetiin ja ostin olutta.
• Minä menin System Bolagetiin ja ostin viiniä.
• Minä menin ICA-markettiin ja yritin tallentaa loput kruunut automaatilla ("Palvelu ei ole käytössä.").

Tässä vaiheessa luovutimme pelin jo kertaalleen ja ajoimme Tornioon, mutta käännyimme kuitenkin ympäri ja palasimme Rajalla-kauppakeskukseen. Oli todennäköisesti viimeinen tilaisuutemme tehdä vanhoille seteleille jotain.

• Rouva meni Piknik-kahvilaan ja osti teetä ja sämpylän.
• Minä menin Piknik-kahvilaan ja ostin kahvin ja sämpylän.
• Minä yritin tallentaa loput kruunut suomalaisella automaatilla ("Automaatti ei ole käytössä.").
• Minä menin luontaistuotekauppaan ja ostin helokkiöljykapseleita.
• Minä menin Alkoon ja ostin viinaa.
• Minä menin Alkoon ja ostin lisää viinaa.

Mission accomplished!

Juttelin matkalla seteliuudistuksesta muutaman ruotsalaisen kanssa. Kaikki olivat sitä mieltä, että ainoa helppo tapa hankkiutua vanhoista rahoista eroon on käyttää ne. Vaikka se tuntuu vähän hölmöltä, asia on todennäköisesti suunniteltu tapahtuvaksi juuri näin: pankit haluavat rahan kiertävän, eikä setelien vastaanottaminen edistä tätä tavoitetta.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi Ruotsissa ei samantien uudistettu koko valuuttaa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että ruohonleikkuri maksaa sata tonnia, eihän?