Leuka rintaan vaan

Mennyt talvi oli hyvä. Ehkä vähän liiankin hyvä, koska kesä tuntuu edelleen lähestyvän hitaasti.

Lumen alta paljastuvat polut ovat toistaiseksi jääneet tallaamatta, mutta kun tiedossa oli aurinkoinen lauantaipäivä, päätin lähteä Tahkolle. Sinne ei olisi pitkä matka, ja erilaisia reittivaihtoehtoja olisi runsaasti.

Tahkovuorella tuskin enää olisi luntakaan. Ajattelin kuitenkin pelata varman päälle ja tavoitella Rahasmäen laella olevaa laavua. Etelärinnettä nouseva polku ainakin olisi paljas, eikä minun tarvitsisi mennä vuoren itä- ja pohjoispuolta lainkaan, jos siellä nyt sattuisi vielä olemaan märkää.

Sopivan pysäköintipaikan löytäminen oli haasteellista, mutta sain lopulta auton parkkiin Karkusuon kupeeseen, ja lähdin kipuamaan kohti Rahasmäkeä.

Jo alkumatkasta kävi ilmi, että talvella ei ollut pienintäkään aikomusta luopua asemistaan. Rahasmäellä kulkeva reitti oli edelleen syvän lumen peitossa.

Lunta oli paikasta riippuen 10 - 40 senttiä. Ehdin jo kertaalleen kaivata suksia, mutta pääosin lumi kesti hyvin myös vaelluskengän alla, joten jatkoin eteenpäin.

Jos etelärinne on näin luminen, millaiset hanget vuoren itä- ja pohjoispuolella ovatkaan? Onneksi en päätynyt sinne, koska minulla oli lyhyet kalsarit jalassa.

Hörppiessäni kahvia Rahasmäen laavulla ihmettelin edelleen lumen määrää. Milloinkahan näillä leveyksillä on viimeksi ollut toukokuussa tällaisia hankia? Jääkaudella ehkä?

Mietitäänpäs vähän... Kuukauden päästä on juhannus, ja sitten tulevat halla ja yöpakkaset. Auringonvalokin alkaa hiipua, kun päivä lyhenee taas.

Kyllä asia on niin, että tämä kesä on menetetty. Lunta yksinkertaisesti on liikaa. Muuttolinnutkin palaavat kiukkuisina etelään, kun jäinen hanki syö niiden räpyläjalat rikki.

Syvärikin näytti edelleen olevan jäässä. Ihan on turha lasten odottaa vesileikkejä, niitä ei nyt ole tiedossa.

Korkeintaan pilttejä voi varoittaa siitä, että heinäkuussa jäät saattavat olla heikkoja. Tai jos ranta jossain sattuisikin olemaan sula, ei jääkylmässä vedessä voi tehdä muuta kuin huljutella kumisaappaita. Kumiankka onneksi liukuu lumessa, sillä voi sentään laskea mäkeä.

Ja veneenomistajat, huomio! Venettä on ihan turha maalata, ei maali kestä tuossa hyhmässä kuin viikon. Mitä sitä kallista alusta muutenkaan jäiden seassa rikkomaan. Mieluummin myy koko paatin pois, kun siitä vielä jotain saa. Rahat kannattaa sijoittaa ilmatyynyalukseen tai hydrokopteriin, ne ovat nykypäivää.

Itsekin tein tyhmän virheen, kun ostin äitienpäiväksi jonkun herkän, etelästä rahdatun kukan. Eihän sellainen täällä lumen keskellä pärjää. Joku katajansukuinen kasvi ehkä saattaisi sinnitellä kylmän kesän yli.

Eli ei kun leuka rintaan vaan ja kohti tulevaa talvea! Syksyllä sentään pääsee nopeammin ladulle, kun uusi lumi sataa vanhan päälle.

Jos jotain on pakko kesän aikana harrastaa, niin kannattaa hankkia sellaiset taitettavat, reppuun mahtuvat sukset. Niillä pääsee kairasta pois, jos olosuhteet takamailla muuttuvat haastaviksi.