Kai se lopun alkua on

Ovat sitten Kuopiossa lopettaneet jäälatujen hoidon, ainakin toistaiseksi. Harmi, koska ainakin tällä viikolla hiihtokelit olisivat sään puolesta olleet hyvät.

Myös oma taannoinen huoleni jäälatujen pikaisesta pehmenemisestä oli hiukan ennenaikainen. Parin viikon takainen vesikeli vaihtui yöpakkasten myötä hankikannoksi, eikä jäälle noussut vesikään ole sittemmin haitannut ainakaan sillä suunnalla, missä itse yleensä liikun.

Uveavannoista tosin varoitellaan jo, ja varsinkin siltojen alta jää on paikoin sulanut inhan näköisesti. Sen verran asia mietitytti itseänikin, että hankin takin taskuun pienet naskalit. Tai kaulassahan niiden pitäisi olla, mutta parempi naskalit rintataskussa kuin ei naskaleita ollenkaan.

Hankiaisia olisi tänäänkin saattanut olla tarjolla, ellei alkuviikolla satanut liki kymmenen sentin lumikerros olisi sotkenut kuvioita.

Elättelin hiihtämään lähtiessäni toiveita siitä, että satanut lumi olisi ollut joko riittävän märkää tai aivan pumpulia, mutta kumpikaan toive ei toteutunut. Lumen pinta ei kantanut, mutta toisaalta suksi ei oikein noussut hangesta ylöskään.

Hiihtämällä syntynyt pertsalatu vaikutti yllättävän hyvältä, mutta luistelusuksien kanssa eteneminen oli vähän hankalaa. Osittain välineongelma siis, mutta näkyipä tuolla joku toinenkin nylkyttäneen.

Maaladut tuntuvat edelleen olevan kohtuullisen hyvässä kunnossa, joskin paikoin roskaiset. Mutta kun aurinko paistaa, olisi mukavampi hiihtää jossain muualla kuin metsän varjoissa. Vaikka eipä asiasta passaa liikaa valittaa, koska onhan noita huonompiakin talvia nähty.

Netissä kuulemma kerätään nimiä kesäajan lopettamiseksi. Voi olla järkevääkin, mutta on kellojen siirtämisessä se etu, että kesäaikana ehtii töiden jälkeen hyvin hiihtämään... Jos haluaa suksia auringossa, siis.