Ensimmäisenä perehdyin Haminalahden latuihin. En itse asiassa ole koskaan hiihtänyt sillä suunnalla, joten nythän tuokin puute tuli korjattua.
Haminalahden nuorisoseuran talolta Haminalahdelle laskeutuva, paikoin jyrkkä ja kapea ei-kenenkään-latu oli kaupunkiladuksi jännähkö...
... mutta jäällä Pilpan hiihtomajalle menevä lenkki oli hyvässä kunnossa, jopa hiukan luminen.
Seuraavana päivänä lähdin vaimon kanssa liikkeelle Niuvanrannan uimarannalta, josta pääseekin kätevästi moneen suuntaan. Hiihtelimme ilta-auringossa Tervaruukin majalle ja sitten metsälatuja takaisin. Ei edellenkään valittamista, varsinkin Neulamäen erinomaisia latupohjia oli pitkästä aikaa mukava sutia.
Testi jatkui viikonloppuna, kun päätin suksia kylän ympäri, mistä on jo muodostunut jonkinlainen kevätperinne. Tämä ehkä onkin parasta talvi-Kuopiota: kaupungin latuverkko on yhtenäinen, ja mikä tahansa kolkka on hiihtäen saavutettavissa ilman, että sukset on pakko heittää jalasta.
Itse tosin tällä kertaa kävelin pienen pätkän, koska välttelin tietoisesti Puijon hiihtoaluetta. Ei Puijossa mitään vikaa ole, mutta olen aina ennen kulkenut sitä kautta, joten halusin vaihtelua. Lisäksi on niin, että ilman karttaa Puijolle jää helposti hiihtämään ympyrää koko päiväksi.
Kuopiota kiertäessäni sain mahdollisuuden kokeilla taannoin hankkimaani Osprey Talon -sarjan sarjan 11-litraista reppua. En varsinaisesti ole Talon-reppujen fani, mutta hiihtäessä ne kuitenkin toimivat hyvin. Kapea reppu ei rajoita käsien liikettä, mutta kantaa silti termospullon ja vähän evästäkin.
Olin ajatellut, että 11-litrainen Talon olisi siinä määrin pieni, että sitä voisi käyttää yhdessä juomavyön kanssa, mutta hiukan ne vierastivat toisiaan. Kallansiltojen kohdalla alkoi tuntua siltä, että housut putoavat jalasta. Jouduin tunkemaan vyölaukun reppuun.
Kyläkierros kuitenkin vahvisti mielikuvaa siitä, että kaupungin länsipuolen jääladut ovat itäistä reunaa paremmassa kunnossa. Johtuneeko tuo sitten auringon kierrosta, yleisestä liikenteestä vai mistä.
Hanki tuntui jossain määrin kantavan, ja aika moni näkyikin hiihtelevän latureittien ulkopuolella. Itse olin liikkeellä lyhyillä mini-Yokoilla, mikä ei orastavia hankiaisia ajatellen ollut paras ratkaisu. Pidempi suksi olisi ehkä kantanut paremmin. Tai sitten olen vaan plösöytymässä.
Latu-uran vieressä menevää, hiukan ikääntynyttä kelkan jälkeä oli silti hyvä luistella lyhyilläkin suksilla.
Kaupungissa ei tule vastaan ihan samanlaisia maisemia kuin tunturissa, mutta on niillä jotain yhteistäkin. Kylää ympäri hiihtäessäkin törmää joskus yllätyksiin, ja aika monesti sitä huomaa nylkyttävänsä eteenpäin moottorikelkan tekemää jälkeä pitkin.
Suurin ero lienee siinä, että tunturissa ei mene moottoriteitä.
Mutta hyviä fiiliksiähän tässä lopulta tavoitellaan. Suurin osa maailman ihmisistä jää kaikesta tästä paitsi.
Kyläkierros tuskin olisi voinut päättyä paremmin, kun jo lähellä kotia oleva, yleensä tuhannen päreiksi raiskattu latu olikin tänään miltei priimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti