Olen taas päässyt lomailun makuun, kun tuli tarve käyttää pois töissä kertyneitä liukumavapaita. Niinpä pakkasin autoon kaksi suksiparia ja suuntasin keulan kohti pohjoista. Kovin tarkkaan en ollut kohdetta miettinyt, vaan ajattelin sääennusteita seuraten pyrkiä aina sinne, missä paistaa aurinko. Lähinnä läntisen Lapin alueella oli kuitenkin tarkoitus liikkua.
Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Olos. Menneenä talvena on jo tullut vierailtua Ylläksellä ja Pallaksella, joten sopivan ajokantaman sisällä olevat vaihtoehdot olivat lähinnä Olos ja Levi. Leville päästyäni ymmärsin kuitenkin aika nopeasti haluavani sieltä pois. Hulinaa on minun makuuni ihan liikaa.
Oloksella oli mukavan rauhallista, ja lähiseudun latuverkosto on paitsi monipuolinen myös hyvin hoidettu. Lomani alkua on hieman häirinnyt vatsaan liittyvä oireilu. Ilmeisesti sen vuoksi hiihtokin on tuntunut raskaalta, mutta sivakoin silti Oloksella iltalenkin
Särkijärvelle ja takaisin.
Olokselta jatkoin Kilpisjärvelle, jossa parhaillaan majailen. Majapaikaksi valikoitui vanha tuttu Hotelli Kilpis, joka ei ole seudun edullisin majoitusliike, mutta johon on helppo tulla. Ehkä pitäisi joskus kokeilla muitakin?
Huoneen saatuani ponnistin Kilpisjärven jääladuille, joita pitkin pääsee mm. kolmen valtakunnan rajapyykille. Poikkesin siellä vaimoni kanssa viime kesänä, mutta täytyyhän
sama toistaa hiihtäenkin. Niinpä lähdin Kilpiksen luota liikkeelle kohti Malla-laivan lähtösatamaa.
Matkan pituus oli aluksi epäselvä, koska Kilpiksen rannassa oli kyltti, jossa kerrottiin rajapyykin olevan 10 km päässä. Se hiukan epäillytti, koska muistelin satamastakin olevan rajapyykille kymmenen kilometriä suuntaansa. Ja niinhän siinä kävi, että hiihdettyäni 4 - 5 kilometriä Kilpikseltä satamaan, vastassa oli täysin samanlainen 10 km -kyltti... Odotettua, mutta hiukan turhauttavaa silti.
Matka rajapyykille oli aika tasaista puurtamista, koska suurin osa reitistä kulki Kilpisjärven jäällä. Vasta kolmisen kilometriä ennen kohdetta latu nousi maalle, ja maisemat hieman monipuolistuivat. Lumihuippuisia tuntureita riitti katseltavaksi.
Myös huomiseksi on luvassa hienoa säätä. Jos vatsa edelleen kiukuttelee, täytynee valita joku maltillinen reitti hiihdettäväksi, mutta kevätauringosta voi nauttia silloinkin. Pitäisiköhän kaivaa suksipussista Madshusit ja taapertaa vaihteeksi perinteisellä tyylillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti