Kevätlomailua osa V

Taitaa olla niin, että hiihtomäärää voisi pikku hiljaa alkaa vähentämään. Kipeä ranne ei tykkää varsinkaan pitkistä ylämäkiosuuksista. Viime yönä heräsin siihen, kun vasen käsi oli aivan tunnoton olkapäästä alaspäin. Tätähän tapahtuu aika ajoin muutenkin (jos nukkuu kätensä päällä tms.), mutta tällä kertaa ilmiö toistui yön aikana pari kolme kertaa.

Paitsi että heräily katkoi unta, aloin yön pimeinä tunteina huolestua, mahtaisiko puutumisella olla yhteys ranteessa olevaan ongelmaan. Entä jos käsi aamulla herätessäni onkin ihan raato? Ja kotiinkin pitäisi vielä ajaa? Tällaisia juttujahan kannattaa yöllä pohtia, jos haluaa nukkua hyvin.

Harkitsin vielä eilen, pitäisikö Hettaan jäädä kolmanneksikin yöksi. Sää suosi edelleen, enkä ollut vielä hiihtänyt Närpistön laavulle, jonka kautta kulkevaa latua pidin yhtenä reittivaihtoehtona. Yön jälkeen päätin kuitenkin luopua suunnitelmasta, koska arvelin, että ranne arvostaisi lepoa enemmän kuin hiihtämistä.

Niinpä ajelin Pallakselle, jossa tunnustelin käden vointia. Etsin netistä käsivarren puutumiseen liittyvää tietoa, jotta selviäisi, voiko kipeä ranne liittyä asiaan mitenkään. Kyllähän faktatietoa löytyy, mutta väheksyä ei sovi myöskään keskustelupalstojen tarjoamaa vertaistukea, joka sai minut ainakin hyvälle tuulelle.

Luulen, että rannettani vaivaa jonkinlainen tulehduksen ja rannekanavaoireyhtymän sekoitus, tosin kyynärhermoon liittyen. Lepo varmaankin olisi hyväksi, mutta myös sopivanlaatuinen liikunta voi päästää hermon pinteestä. Vähäsuolaista ruokavaliotakin suositellaan, miltä osin yöllä itselleni antama ensiapu ei ollut aivan täsmähoitoa, koska söin hätäpäissäni perunalastuja kohottaakseni verenpainettani...

Asiaa punnittuani päätin lähteä Pallakselta lyhyelle hiihtolenkille. Etukäteen olin kaavaillut poikkeavani Nammalakurussa, mutta rannetta säästääkseni menin matkasta vain puolet, ts. Kerässiepin risteykseen asti. Aurinkoinen ja tyyni sää tekivät hiihdosta mukavaa.

Arvelen, että rannevamma on aikoinaan syntynyt siksi, että hiihtosauvojeni rannelenkki on ollut säädettynä liian lyhyeksi. Tästä syystä lenkki ei ole asettunut tukemaan rannetta vaan pikemminkin kämmenen alasyrjää, jolloin ranne on hiihtäessä päässyt taipumaan luonnottomasti. Olen nyt kiinnittänyt asiaan huomioita ja säädän lenkin aina niin, että se tulee kunnolla ranteen alle. Toivottavasti tämä auttaa jatkossa.

Lomaviikko alkaa olla takana. En tiedä vielä, ajanko huomenna kotiin asti vai pysähdynkö matkalla yhdeksi yöksi jonnekin. Viikonlopuksi on etelään luvassa lumisateita, jotka mieluusti tien päällä välttäisin. Suurimmat hiihtopaineet ovat viikon aikana purkautuneet, ja jalatkin varmaan tykkäisivät muutamasta lepopäivästä.