Majailen edelleen Hetassa. En malttanut lähteä vielä pois, koska sääennuste lupasi edelleen säädyllistä keliä ja Hetan Majatalon mukava miljöö houkutti jäämään toiseksikin yöksi.
Ajattelin aluksi pitää tänään lepopäivän (tai ainakin kevennetyn hiihtopäivän), mutta jotenkin ajauduin silti Pyhäkeroa kiertämään. En ollut aiemmin hiihtänyt Sioskuruun Onnasvaaran kautta, mutta kun sinne nyt meni ihan koneella tehty latu, täytyihän tilaisuus käyttää hyväkseen. Ei lenkki sen kevyempi ollut kuin eilenkään, mutta ainahan uusia maisemia on kiva suksia.
Minulla eli eilen ongelmia juoman riittävyyden kanssa, joten otin tällä kertaa repun selkään, jotta saan tarpeeksi mehua matkaan. Samalla tuli testattua viime syksynä hankkimani Osprey Exos 46, joka oli nyt ensimmäistä kertaa selässä. Hiihtorepuksi se on isohko ja hiukan väärän mallinenkin, mutta hoiti kuitenkin tehtävänsä tyydyttävästi. Taukovaatteet ainakin mahtuivat hyvin mukaan.
Olen ottanut tavaksi mennä vuoropäivin vapaata ja perinteistä. Tänään oli pertsan ja teräskanttisten Madshusien vuoro, mitä myös repun käyttö vyölaukun sijaan tuki. Menin silti aika suuren osan matkasta luistellen, koska en ollut tehnyt suksiin pitovoitelua lainkaan. Luisto vaihteli paljon. Jäisellä latupohjalla oli erinomaisen hyvä mennä (jopa ylämäkeen), mutta pehmeämmällä alustalla jyrkemmät mäet tuntuivat tervaisilta. Välillä piti vaihtaa haarakäyntiin, kun jaloista loppui puhti. Matka kuitenkin vahvisti ajatusta siitä, että pitovoitelun sijaan on parempi keskittyä suksen luistavuuteen - myös retkisuksien kohdalla.
Nyt on taas pohdittavana sama asia kuin aiempina iltoinakin. Mihin huomenna? Lepo voisi tehdä hyvää, mutta kesä lähestyy, joten ei kai tässä ihan hiihtämättömäksi uskalla heittäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti