Tunnelma tiivistyy

Olen pääsemässä lomatunnelmaan! Tänään matkustin Kilpisjärvelle, vaikka siihen ei ollut mitään erityistä syytä. Täällä kuitenkin paistaa aurinko, tosin tuulikin on aika navakka.

Majoituin entiseen tapaan LH Kilpikseen. Pitäisi kai välillä kokeilla muitakin vaihtoehtoja - kuten esimerkiksi Arctic Polar-huoneistoja - mutta Kilpikseen on toisaalta helppo tulla.

Huonehinnoitteluun sisältyy kuitenkin pieni kompa. On tavallista, että huoneen saa netistä varaamalla ja maksamalla hieman tiskihintaa edullisemmin. Muissa LH-ketjun hotelleissa ero on muutaman euron luokkaa (aika usein 6 €). Kilpiksessä nettihinta kuitenkin oli 15 euroa edullisempi! Pienellä vaivalla siis säästää kevyen illallisen hinnan - tai pari olutta, jos sille tielle lähtee.

Minulla on sama huone kuin joskus aiemminkin. Sen ikkunasta näkyy ruotsinlaivaa muistuttavan Saanan keula. Näyttää siltä, kuin tunturi olisi ihan justiinsa puskemassa hotellista ohi, mutta siinä se vaan jöpöttää samalla paikalla kuin aina ennenkin.

Koska päiväohjelmaa ei ollut mietittynä, lähdin vaan viettämään aikaa Saanan kupeeseen. Tai ehkä halusin vielä koeponnistaa digikameraa, joka eilen hukkasi ottamani kuvat. Jokohan kuvat pysyvät sisällä, vai täytyykö kameraa alkaa jotenkin tilkitä?

Tällä kertaa ongelmia ei ollut. Pyörin aikani Saanan ja Tsahkaljärven välissä napsien muistikortille kuvia sieltä täältä. En käsitellyt kameraa mitenkään hellävaraisesti, mutta kaikki kuvat olivat edelleen tallella hotellille palattuani. Onnistuinko sittenkin tuhoamaan aiemmat kuvat säheltämällä itse? En vielä usko tätä, mutta ehkä asiaa selviää ajan kanssa.

Kilpisjärven keskeinen sijainti Suomen kartalla tuottaa mukavasti vapausasteita matkan jatkoa ajatellen. Voin huomenna ajaa Norjan puolelle ja kääntyä Skibotnista joko Narvikiin tai Altaan. Vaihtoehtoisesti voin palata Muonioon, vaikka saman tien ajaminen edestakaisin tuntuukin vähän tyhmältä.

Tai ehkä jään Kilpikselle toiseksikin päiväksi, kelithän taitavat täällä olla paranemaan päin. Joku kertoi saunassa, että tunturissa vastatuuleen kävely oli tänään hankalaa, mutta vieno puhuri kävi alempana Kilpisjärven rannassakin. Mahtaakohan Malla vielä kulkea?

Pieniä helmiä

Kesä on jo kääntynyt syksyksi, mutta kesäloman rippeitä on vielä viikko jäljellä. Koska kotona nysvääminen ei sovi minulle, pakkasin taas varusteet autoon ja lähdin tien päälle.

Jonkinlainen päämäärättömyys vaivasi mieltä tälläkin kertaa. Olin silti keksinyt, että Helags voisi olla mukava syysloman kohde. Ainoa ongelma oli, että sinne on matkaa 1300 kilometriä, joka kahteen kertaan ajettuna on viikon ajosuoritteeksi aika paljon.

Oulussa viettämäni yön jälkeen päädyin lopulta järkevään vaihtoehtoon ja suuntasin kohti Torniojokilaaksoa. Ennen Torniota koukkasin Simoon katsomaan maankohoumapuistoa - tai ainakin paria puiston kohdetta, aluehan on kokonaisuudessaan varsin laaja.

Saadakseni hieman vaihtelua rutiineihin ajelin tällä kertaa Ruotsin puolella kulkevaa 99-tietä pitkin. Matkalla pysähdyin kuvaamaan Kukkolankosken ruotsalaisversiota (Kukkolaforsen), joka tosin tähän aikaan vuodesta ei ole yhtä näyttävä kuin keväällä.

Päivän retkikohteiksi olin valinnut Pellon kaakkoispuolella sijaitsevat reitit: Pieskänjupukka, Miekojärvi-Vietosen reitti sekä mahdollisesti Jaipaljukan luontopolku. Niihin kaikkiin pääsee helposti, kun koukkaa Aavasaksan kohdalta sisämaan suuntaan, ja palaa sitten jokivarteen Pellossa.

Yllätyksiä oli kuitenkin tarjolla jo aiemmin. Noin 10 kilometriä ennen Övertorneåta tuulilasiin ilmestyi hauskan näköinen kumpare, jossa oli jotain samaa kuin Sattasvaarassa. Voisikohan sinne kiivetä?

Töppäreen kohdalle päästyäni kävi ilmi, että ruotsalainen olikin tehnyt homman helpoksi. Vaaralle - jonka nimeksi paljastui Luppioberget - johti päällystetty tie, ja sinne oli jopa rakennettu näköalaravintola. Ravitsemusliike tosin oli päivällä kiinni, mutta avautuisi illalla muutamaksi tunniksi.

Korkeimmalle huipulle oli parkkipaikalta vielä muutaman sadan metrin kävelymatka, mutta vaaran laelta maisemat olivatkin todella hienot! Koillisessa näkynyt Aavasaksan vaara ei vedä vertoja Luppiobergetille. Itselleni tutuista kohteista mieleen tulivat lähinnä Kuusamon Konttainen tai jopa Koli. Vierailun arvoinen paikka!

Takaisin Suomen puolelle palattuani kello oli jo sen verran paljon, että päätin noukkia tälle päivälle enää yhden kohteen: Miekojärven länsipuolella sjaitsevan Pieskänjupukan.

Vaaralle nouseva lyhyehkö polku lähtee Miekojärven länsirantaa myötäilevältä tieltä. Reitti on vain parin kilometrin mittainen, mutta jyrkimpiä kohtia saa silti kivuta ihan tosissaan. Onneksi ylhäällä olevan nuotiopaikan kupeesta avautuva järvinäkymä lopulta palkitsee vaivannäön.

Pieskänjupukalta ajoin Ylläkselle yöksi. Mukavan päivän jälkeen illalla olikin sitten vastoinkäymisten vuoro.

Olin päivän aikana ottanut uudella digikamerallani muutamia kuvia, jotka nyt oli tarkoitus kopioida läppärille. Kun liitin kameran PC:hen, ei muistikortilla kuitenkaan näyttänyt olevan yhtään kuvatiedostoa. Siis mitä, häh?!

Myös kameran oma kuvankatselutoiminto oli sitä mieltä, että muistikortilla ei ole yhtään kuvaa. Pettymys! Tässä vaiheessa täytyi vain hyväksyä se, että jotain pahaa oli tapahtunut. Mutta mitä?

Ensin syytin tapahtuneesta kameraa, mutta todennäköisemmin tällainen vika löytyy joko muistikortista tai käyttäjästä. Muistikortti tuntui kuitenkin olevan muuten kunnossa, ts. hakemistot ja muut tiedostot olivat paikoillaan; vain ottamani kuvat (10 - 15 kpl) puuttuivat.

Muistan kyllä poistaneeni kamerasta yhden kuvan, mutta kaikkien kuvien poisto on siinä määrin monimutkaisempi proseduuri, ettei sitä voi tehdä vahingossa. Mikä siis on voinut mennä pieleen?

Menetetyt kuvat kirvelevät vähän, mutta pahinta on kameran menettämä luottamus.

Melkein radalla

Tänään juostiin taas Kuopio Maraton, jälleen kerran oikein mukavan sään vallitessa. Hassua, että järjestäjillä käy vuodesta toiseen flaksi säätilan kanssa. Tai sitten kyseessä ei ole vain hyvä tuuri, ehkä syyskuun alku on tilastollisestikin kuivaa aikaa (olkoonkin, että toukokuu lienee Suomessa vähäsateisin kuukausi).

Itse en tällä kertaa ollut viivalla. Olen aiemmin aina ilmoittautunut tapahtumaan isomman porukan mukana, mutta vuosien myötä homma on jotenkin hiipunut. Ajatus jättää tapahtuma väliin taisikin syntyä jo viime syksynä.

Hölkkäsin kuitenkin aamupäivällä puolikasta vastaavan lenkin, jonkinlaisesta tottumuksesta kai. Tuntui vähän hölmöltä juosta juuri matkaan lähteneitä maratoonareita vastaan. Kun tankkaaminen jäi väliin eikä juomaakaan ollut mukana, askel vähän painoi loppumatkasta. Luulen, että koko matka olisi näillä eväillä jäänyt menemättä.

Vaimo sen sijaan juoksi ihan virallisen puolimaratonreitin. Kerkisinkin oman juoksuni jälkeen matkan varrelle kuvaamaan vaimon menoa, ja testasin samalla menneellä viikolla hankkimaani digikameraa (Samsung NX1000).

En ymmärrä valokuvauksesta paljoakaan, mutta NX1000 täyttää omat kuvaustarpeeni varsin hyvin. Ei painavaa kameraa viitsi rinkassa kantaa, mutta muuten se on kelpo peli silloin, kun kännykän kuvausominaisuudet eivät riitä. NX1000:n kylkiäisenä tuli vielä Samsungin 7" tablettikin, jolle yritän nyt kiivaasti keksiä käyttöä.

Vaimo taisi tänään tehdä oman reittiennätyksensä. Tuntuu hassulta, että kahdestaan juostessamme aikamme on aina ollut huonompi. Hetkinen... Ei kai asia oikeasti ole niin kuin miltä se näyttää?