Ajankohtaista asiaa!

Subarun lyhyehkö huoltoväli (15000 km tai yksi vuosi) tarkoittaa kohdallani sitä, että huollatan auton kerran vuodessa, elokuussa. Kilometrejä ei vuoden aikana ehdi kertyä kuin viitisen tuhatta, mutta koska bokseri-Subaruita ei enää tuoda Suomeen, täytyyhän harvinaisuudesta pitää huolta.

Keskellä päivää oleva autohuolto on töiden kannalta vähän hankala. Huollon ajaksi voisi kiiruhtaa konttorille, mutta matkaan menee kävellen sen verran aikaa, ettei töissä kerkiä olla kuin hetken, kun pitää jo lähteä takaisin. Sijaisauto tietysti ratkaisisi ongelman, mutta en viitsi varata sellaista vain muutaman kilometrin vuoksi.

Joskus otan läppärin mukaan ja teen töitä autoliikkeen nurkissa, mutta tällä kertaa päätin sulkea työkoneen ja vain velmuilla koko iltapäivän. Luovutettuani Subarun Väänäsen autoliikkeen huomaan lähdinkin kiipeämään Puijon rinnettä tornin suuntaan.

Mäen kipuaminen oli oikeastaan mieluisaa, sillä vaikka olen asunut Kuopiossa liki 40 vuotta, Puijolla tulee käytyä aika harvoin. Tornille ei ole Puijonlaaksontien varresta kuin reilu kilometri, mutta rinteen harjoitusvaikutus tuli matkan aikana selväksi. Ei ihme, että Iivokin tykkää koluta näitä mäkiä.

Pelkästään harjoitusmielessä en silti ollut liikkeellä, vaan minulla oli myös toinen motiivi: nälkä. Olin suunnittellut lounastavani Puijon majalla, jonne saavuinkin juuri sopivaan aikaan. Salaattia, ribsejä, wingsejä ja maustettua riisiä. Jälkiruoaksi kahvia ja toscakakkua.

Oli vähän outoa patikoida ja lounastaa yksistään, ilman vaimoa. Päätinkin säilyttää lounaspöydästä poimimani lautasliinan ja viedä sen rouvalle tuliaisena. Pienetkin lahjat ovat tärkeitä, jos niiden takana on lämmin ajatus!

Lounaan jälkeen tunsin Puijon tornin kutsuvan minua, vaikka 8,90 euron sisäänpääsymaksu hieman mietityttikin. Mutta ehkä raha menee kuopiolaisittain hyvään tarkoitukseen.

Tarkoitukseni oli kiivetä torniin portaita pitkin, mutta en hätäisesti etsien löytänyt muita kuin henkilökunnan käyttöön tarkoitettuja ovia. Vaikka hissi on helpompi vaihtoehto, en tunne oloani kotoisaksi pienessä, ikkunattomassa kopissa. Ehkä poden jonkin sortin ahtaan paikan kammoa. Lisäksi pelkään, että hissi jää jumiin, hissikori putoaa tai - mikä pahinta - koko torni kaatuu. Kovin yleistähän sellainen ei tosin taida olla.

Puijon tornista avautuu kirkkaana päivänä hieno maisema ympäri Kuopiota.

Tornista laskeuduttuani jatkoin patikoiden kohti Antikkalaa ja Kokonmäkeä. Puijon alueella risteilee paljon polkuja, ja ilman karttaa niiden kanssa on vähän hukassa. Yritin aluksi suunnistaa auringon mukaan, mutta lopulta päädyin kulkemaan puhelin kädessä.

Lähellä tornia menevän luontopolun varrella oli hauskoja, eläinaiheisia teoksia. Pienistä lampuista tehdyt eläinhahmot ovat epäilemättä pimeän aikaan vielä näyttävämpiä.

Putkahdettuani metsästä Pihlajalaakson alueelle poikkesin vielä lähikauppaan ostaakseni loppumatkan evääksi jäätelön. Autoliikkeeseen palattuani havaitsin kävelyä kertyneen yllättävän paljon, liki 10 kilometriä. Varsin paljon sitä saa puolikkaana työpäivänäkin aikaan, kun on motivaatio kohdallaan!

Ennen auton luovutusta ehdin vielä pikaisesti tutustua uusiin sähkö-Subaruihin, vaikka en tällä hetkellä ole sellaista hankkimassa, koska uskoni sähköautoihin on heikko. Mutta ehkä vähän ajetun Outbackin jälleenmyyntiarvo yhä säilyy hyvänä, jos mieli jossain vaiheessa muuttuu.