Saamea, ruotsia ja latinaa

Aurinkoinen aamu Vihdissä karkotti Nuuksio-aiheiset epäilyksemme, jos sellaisia vielä oli. Vaikutti siltä, että seuraavaksi meitä kutsuu Suomen eteläisin (mantereella sijaitseva) kansallispuisto.

Nuuksio-nimellä on kuulemma saamelainen alkuperä. Yhteys on yllättävä, mutta ei sittenkään poikkeuksellinen, koska samanlaisia tapauksia on Suomessa paljon, Etelä-Suomessakin. Myös Espoo ja Lohja lienevät samaa perua.

Paikan ruotsinkielinen nimi Noux sen sijaan kuulostaa omaan korvaani ihan latinalta. Tosin niin tekevät nykyään kaikki muutkin ruotsin kielen sanat, koska niitä tarvitsee Itä-Suomessa perin harvoin. Joskus sentään hurvittelen lukemalla tuoteselosteiden ruotsinkielisiä versioita.

Vilkaisu karttaan paljasti, että Nuuksio on paikkana isompi kuin muistinkaan. Pinta-alansa puolesta se itse asiassa edustaa kansallispuistojen mediaania, ja moni minulle tutumpi kohde - kuten vaikkapa Hiidenportti tai Koli - on sitä pienempi. Koko puistoa ei kuitenkaan ollut tarkoitus käydä läpi; lähinnä tavoitteena oli löytää joku riittävän rauhallinen kolkka, jossa voisi viettää muutaman tunnin.

Vaikka emme muuten juurikaan suunnittele näitä reissujamme, polulle lähdettäessä tiedetään yleensä hyvin tarkkaan, millainen reitti on tarkoitus kulkea. Eniten päänvaivaa tuottikin pysäköintipaikan valinta. Henkilöautollakin olisi tympeää pujotella umpeenpysäköityjä pikkuteitä pitkin, enkä varsinaisesti halunnut kokea samaa Reiskan kanssa.

Päätin tiedustella Terskalta, mikä mahtaisi olla ruuhkattomin lähtöpaikka Nuuksioon suuntautuvalle retkelle.

Vihdin ja erityisesti Kurjolammen suunnalla olevia vaihtoehtoja olin silmäillyt itsekin, sillä Vihtiparkista lähdettyämme olimme jo valmiiksi samalla puolella puistoa. Kurjolammentien uusi pysäköintialue kuulosti ja näytti ilmakuvissa hyvältä, joten valitsimme sen.

Alue oli sunnuntaina puolenpäivän aikaan ehkä puolillaan, joten sekaan mahtui vielä hyvin. Olin totta puhuen odottanut pahempaa. Lähdimme tallustamaan kohti Iso-Holmaa ja Vähä-Holmaa, joita olimme kaavailleet lyhyehkön tutkimusretkemme pääntöpisteiksi. 

Yksi Nuuksion hyvistä puolista selvästi on se, että merkittyjen reittien ohella alueella risteilee paljon muitakin polkuja, joita pitkin on helppo suunnistaa. Valitsemallamme reitillä oli aluksi vähän väkeä, mutta viimeistään Holmien ympärillä ihmisiä meni ja tuli joka suunnasta. Normaalisti tämä olisi saattanut vähän häiritä, mutta kun asiaa osattiin odottaa, se ei oikeastaan kiusannut.

Maastoon ja maisemiin liittyvät odotusarvomme olivat maltillisia, mutta tältä osin Nuuksion länsikolkka yllätti meidät positivisesti. Kallioiset lammet ovat hienoja, ja metsäkin monin paikoin oikein kaunista. Kallioisuus lieneekin yksi syy sille, että Nuuksion kansallispuisto ylipäänsä on olemassa. 

Pohjois-Savosta asti pääkaupunkiseutua ei ehkä kannata retkeilymielessä tavoitella, mutta kun samoille kulmille kuitenkin joskus päädytään, Nuuksioon voisi kyllä tulla uudestaankin. Kurjolammentieltä näyttäisi hyvin pääsevän myös Siikajärven suuntaan, ja Salmijärveltäkin voisi olla helppo lähteä liikkeelle, vaikkapa SFC Etelälahtea tukikohtana pitäen.

Tuulinen sää vei mennessään aikeeni lennättää kopteria, mutta aurinkoisena päivänä kuvattavaa löytyy myös vedenpinnan tasosta. Lammilla touhuavia lintuja on talven jälkeen hauska seurata; tosin tällä kertaa tarjolla oli lähinnä tavallisia sorsia ja hanhia.

Lintuja mielenkiintoisempi kohde olikin metsän siimeksessä kohtaamamme hiisi. Vaikka Uusimaa on vauraampaa aluetta kuin itäinen Suomi, Pohjois-Karjalan ja Kainuun metsissä asuvat hiidet ovat kyllä eteläsuomalaisia lajitovereitaan pulskempia. Otuksen heiveröinen olemus paljasti, ettei taakse jäänyt talvi ollut ravinnonhakumielessä helppo.

Eikö hiisille kannattaisi täällä järjestää talviruokintapaikkoja? Kuka tekisi asiassa aloitteen? Tässä olisi jollekin eteenpäin pyrkivälle paikallispoliitikolle helppoja irtopisteitä tarjolla.