Teijon ohella toinen Varsinais-Suomesta löytyvä mielenkiinnon kohteemme oli Kurjenrahkan kansallispuisto. Kasnäs-vaihtoehto ei enää tuntunut mielekkäältä, joten päätimme jatkaa Teijosta Pöytyän suuntaan. Tässä vaiheessa matkaa säätila alkoi olla varsin kesäinen, sillä ulkolämpötila kohosi reilusti yli +20 asteen. Melkoinen ero parin päivän takaisiin pakkasiin ja lumipyryyn!
Myös ajokelin osalta kontrasti alkumatkaan oli hirmuinen. Tähän liittyen täytyy todeta, että kitkarengas ei oikein näissä lämpötiloissa toimi kolme tonnia painavan auton alla. Suorilla ne vielä menettelevät, mutta ennemmin tai myöhemmin edessä on mutka, ja silloin tuntuu, että rengas irtoaa vanteelta.
Suosituin lähtöpaikka Kurjenrahkaan lienee puiston koilliskulmalla, luontotuvan lähellä, josta löytyy kaksi tilavaa parkkipaikkaa. Itse ajelimme Kurjenpesän pysäköintialueelle, jonne orastavasta pääsiäisestä huolimatta mahtui vielä hyvin.
Vaikka Kurjenrahka sijaitsee kokonaisuudessaan yhden ja saman maakunnan alueella, alue jakaantuu peräti seitsemän kunnan alueelle. Aiemmin kuntia oli enemmänkin, mutta kuntaliitosten myötä määrä on vähentynyt kahdella. Kuntien määrästä muistuttaa P-paikan lähellä oleva rajakivi, jonka ympäri kiertäessään tulee siis samalla tehneeksi hätäisen maakuntakierroksen. Vaimo niin tekikin, itse en jaksanut.
Johtuneeko reitin nimestä vai mistä, mutta Savojärven kierros tuntui kotoisalta reittivaihtoehdolta. Se oli aamupäivän ajomatka huomioiden riittävän pitkäkin, ainakin hitaasti lompsien.
Ennakko-odotusten mukaisesti Kurjenrahkassa on paljon soita. Jos menojalka oikein vipottaa, tarjolla on myös Vajosuon vaellus, joka kiertää puiston eteläpuolisen suoalueen kokonaan. Täytynee tutustua siihen paremmin, jos samalle suunnalle päädytään uudestaan.
Nevan laajuus ei välity pitkospuille kovin hyvin, koska välissä on metsäisiä saarekkeitakin. Samoihin metsiin päätyi jatkosodan aikana myös rintamakarkureita tai muuten sodasta kieltäytyneitä. Tästä, samoin kuin muista sisällissodan aikaisista tapahtumista, muistuttavat metsässä olevat kyltit ja muistomerkit.
Soiden ja metsien ohella polku etenee Savojärven itäpuolella hiekkaista rantaviivaa pitkin. Nyt rannalla oli tuulen vuoksi kylmä, mutta kesällä aurinkoinen sivu lienee miellyttävä.
Seuraavan yön majapaikka tuotti hieman päänvaivaa. Leirintäalueita silmäiltäessä huomio kiinnittyi siihen, että monet paikat mainostavat olevansa jollakin tapaa -ystävällisiä. Lapsiystävällisyys sentään menettelee, mutta muihin sisältyy yleensä joku vinouma, joka haittaa muiden kuin mainitun kohderyhmän oleskelua. Mieluiten hakeudumme sellaisille alueille, jotka eivät erityisesti suosi mitään asiakasryhmiä.
Lopulta päädyimme tavoittelemaan Oripäästä löytyvää SFC Krapurantaa. Alue ei vielä ollut täydessä kesäterässä, mutta tilavalta kentältä löytyi tasainen sähköpaikka, illalla pääsi saunaan, ja huoltotilatkin olivat asiallisessa kunnossa. Päivä oli ajomatkan vuoksi tuntunut aavistuksen pitkältä, mutta onneksi kausipaikkalaiset auttoivat majoittumiseen liittyvissä käytännön asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti