Nuuksiosta keväinen matkamme jatkui Hangon suuntaan. Yhtenä mahdollisena matkakohteena mielessä vilkkui Kasnäsin kylpylä, jossa olemme kerran vuosia - vai olisikohan siitä jo vuosikymmeniä? - sitten lomailleet. Nykyään kylpylän kupeessa on myös Caravan-alue, joka voisi nyt soveltua omiin tarpeisiimme.
Aluksi kuitenkin hakeuduimme Tammisaareen, jonka jo toissa kesänä havaitsin mainioksi paikaksi viettää aikaa. Keskustan tuntumassa olevalta leirintäalueelta löytyy sekä puistomaisia että avoimempia paikkoja, joista omansa voi saapumisjärjestyksessä valita.
Kesällä alue täyttyy nopeasti, mutta huhtikuussa ongelmaa ei vielä ole, ja paikalle olikin lisäksemme saapunut vain pari muuta autoa. Rantapaikat viettävät vienosti meren suuntaan, joten ohjastin Reiskan tällä kertaa vähän keskemmällä olevaan ruutuun, ihan varmuuden vuoksi.
En tiedä, onko tällaista tapana kutsua merinäköalaksi, mutta kyllähän se merta teknisesti ottaen on.
Retkeilyreittejä tai luontopolkuja Tammisaaren ympäristössä on niukanlaisesti. Västerbyn alue kiinnosti ehkä eniten, mutta kun autoa siirtämättä pääsisimme Ramsholmenin - Högholmenin luonnonsuojelualueelle, siitä muodostui kätevästi seuraavan päivän ohjelma.
Edellisellä vierailulla juoksentelin suojelualueen vehreitä polkuja pitkin, mutta en käynyt Högholmenin kärjessä, jonne suuntasimme nyt. Vaikka metsä ei vielä ollut kukkeimmillaan, aurinko sitäkin paremmin ylsi sen keskellä meneville kävelyreiteille.
Mitä vesilintuihin tulee, silmiinpistävintä oli merimetsojen suuri määrä. Kalastajat eivät taida lajia arvostaa, mutta omaan silmääni lintu näytti vieraalta, vaikka kai niitä nykyään esiintyy Lappia myöten, toki sisämaassa vähemmän.
Rannikon koleus työnsi meitä hiljakseen kohti Tammisaaren keskustaa. Tammisaaren kaupunkiahan ei ole ollut olemassa enää 15 vuoteen, sillä kuntaliitosten myötä kyse on Raaseporin kaupungista, jonka yksi taajama Tammisaari on.
Kaupunkihistoria ei muuten ole vahvuuksiani. Olin pitkään siinä uskossa, että Kustaa Vaasa perusti Vaasan kaupungin ja Thorin Tammikilpi Tammisaaren, mutta nähtävästi kumpikaan olettamus ei pidä paikkaansa.
Keskustaajaman kupeessa oleva Tammisaaren vanha kaupunki pienine katuineen on joka tapauksessa viehättävä.
Itse tykkäsin myös paikan tunnelmasta. Vaikka Tammisaari on alkujaan erittäin ruotsinkielinen kaupunki, suomen kielelläkin kyllä palvellaan, mikä ei näillä rannikkoseuduilla aina ole itsestään selvää. Ja niin pieni maa kuin Suomi onkin, Savosta saapuva tuntee Tammisaaressa olevansa kuin ulkomailla.
Selkeän jatkosuunnitelman puuttuessa päätimme jäädä Tammisaareen toiseksikin yöksi. Ekenäs Caravan ei vielä huhtikuussa käy täydellä teholla, mutta vierailijoiden vähäinen määrä toisaalta yksinkertaistaa paikalle saapuneiden arkea. Rantakausikin odotti vielä avautumistaan, vaikka rannalle olikin jo ilmestynyt paikallisia asukkaita, uimaan. Itse tyydyin vain huutelemaan ohjeita rannalta.
Yhdeksi potentiaaliseksi käyntikohteeksi oli tässä vaiheessa nousut Teijon kansallispuisto. Kasnäsin tavoin sielläkin on joskus poikettu, mutta ihan vain portilla kääntymässä. Pitäisiköhän sittenkin seuraavaksi hivuttautua Salon suuntaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti