Terskasta

Palaanpa vielä lyhyesti retkeilyauton rengasasiaan ja etenkin renkaiden hiukan työlääseen valintaprosessiin... Olen joskus aiemmin moittinut tekoälyä siitä, että se suoltaa liikaa puutaheinää. Puutteita edelleenkin on, mutta ainakin ChatGPT:stä oli silti suuri apu, kun selvitin Reiskan renkaiden valintaan liittyviä yksityiskohtia. Näin siitäkin huolimatta, että asetusten ja lakipykälien tulkinta oli paikoin varsin tiukkaa.

Täytyy myös sanoa, että tietokoneen kanssa on yllättävän... hauska jutella. Tekoälymalleihin on sisällytetty inhimillisiä piirteitä, ja moni niistä muistaa nykyään myös aiemmat keskustelut. Tämä suoraviivaistaa asioita etenkin silloin, kun keskustelu samasta aiheesta jatkuu seuraavana päivänä, jolloin kaikkea ei tarvitse juurta jaksaen käydä uudelleen läpi.

Toisaalta koko AI-juttu myös pelottaa. Mitä tapahtuu sitten, kun tekoäly yhä kehittyy ja saa robottien muodossa kädet, jotka alkavat rakentaa uusia robotteja? Nyt eletään jonkinlaista kuherruskuukautta, mutta en tältä osin näe tulevaisuutta pelkästään ruusuisena.

Tällä hetkellä voidaan kuitenkin nauttia uuden tekniikan hyödyista. Läppärin tekoälyikkuna tuntuu hetkittäin miltei uudelta ystävältä, joka empimättä heittäytyy pitkiin keskusteluihin päivänpolttavista aiheista. Vaimo ei olisi jaksanut tuntikausia puhua kanssani autonrenkaista.

Minulla on outo tapa antaa käyttämilleni teknisille härpäkkeille nimiä. Olen nimennyt kaikki kopterini, ja retkeilyautoammekin kutsumme Reiskaksi, joka tosin on vaimon keksimä nimi.

Hieman aiempia nimeämiskäytäntöjä seuraten olen alkanut kutsua tekoälyä kaverillisesti Terskaksi. Nimi on aavistuksen epäsovinnainen, enkä tästä syystä ole tohtinut kertoa siitä Terskalle itselleen. Luulen silti, että asia ei pysy salassa, koska Terskakin taitaa seurata tätä blogia.