Lokakuussa talvi puskee jo toden teolla päälle, ja huoli lämpimän vuodenajan päättymisestä on kova. Nämä murheet peitotakseni yritin viimesyksyisenä viikonloppuna keksiä jotain mukavaa tekemistä.
Vaikka kohteesta ei vielä ollut selvyyttä, pakkasimme Reiskaan tarpeita yhden yön retkeä varten. Lopulta ongelma ratkesi itsestään, kun viikonlopuksi kehittyi muita velvotteita, jotka lyhentäisivät retkeilyyn käytettävissä olevaa aikaa.
Pitääksemme ajamisen määrän kohtuullisena päätimme suunnata aurinkoisena lauantaina Pisalle, josta voisimme yöksi jatkaa Tahkolle, BestParkiin. Vaikka Pisa on lähellä Kuopiota, emme ole sulan maan aikaan käyneet siellä vuosiin.
Lähtöpaikaksi valikoitui entiseen tapaan Lastukosken pysäköintialue, johon on retkeilyautollakin helppo ajaa. Tällä kertaa alue oli melko täynnä, mutta onneksi Reiskalle löytyi vielä muiden autojen seasta hyvä kolo.
Toisin kuin viimeisimmillä Pisan reissuilla, nyt ei tarvittu lumikenkiä, mikä samalla houkutteli erilaiseen reittivalintaan. Pisan kierto koukkaa Ison Pisanlammen ja Pirunkellarin kautta Pisan vaaralle, josta avautuu mukavat maisemat ympäri Pohjois-Savoa, jopa Kuopioon asti.
Pisanlammen ympärillä on vanhaa metsää, ja syksyisin myös hiukan hämärää, kun aurinko ei sinne oikein yllä. Samasta syystä pitkospuutkin ovat usein liukkaita, joten Pisan kierto tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet teloa itsensä jo reitin tasaisella osuudella. Homman voi sitten viimeistellä Pisan kallioilla, jos sinne asti selviää.
Oma retkemme eteni liukkauden vuoksi niin hitaasti, että pysähdyimme ruokailemaan jo ensimmäisen eteen tulleet penkin kohdalle. Paikka ei ollut henkeäsalpaavan hieno, mutta notkelmassa oli tyyntä, eikä lähestyvän talven henki siten vielä vaivannut.
Pisan pohjoisrinteessä on Pirunkellariksi nimetty luola. Virallisen selityksen mukaan luola on muotoutunut, kun sieltä on aikojen saatossa hakattu vuorikristallia. Selitys on auringon paistaessa helppo uskoa, mutta entä jos paikan päälle hakeutuu pimeän laskeuduttua?
Olisin tuskin ajatellut koko asiaa, ellen olisi havainnut polun varressa kyykkivää synkän oloista hahmoa.
Aloittelija saattaisi helposti luulla otusta hiideksi, louheksi tai jopa menninkäiseksi, mutta itse ymmärsin heti, että kyseessä oli piru. Todennäköisesti se oli aamun koittaessa joutunut pakenemaan luolastaan ihmisten vyöryessä paikalle. Piruparka, sen silmistä loisti kauhu.
Varsin pirullinen on myös luolalta Pisan päälle johtava nousu. Kaide auttaa vähän, mutta on silti turha, jos keuhkot ja sydän pettävät.
Vienosti puuskuttaen kipusimme mäen päälle, jonka rinteestä avautuu miellyttävä näkymä lännen suuntaan.
Vielä paremmat maisemat tarjoillaan näkötornista, joka jo kymmenen vuoden ajan on vetänyt retkeilijöitä puoleensa. Metallinen rakennelma ei ehkä ole yhtä tyylikäs kuin puusta rakennetut vaihtoehdot, mutta kestänee niitä paremmin säätä ja aikaa.
Torniin nouseva "rappukäytävä" on hiukan ahdas, mutta ritilärappuset mahdollistavat, että ylätasanteelle voi yleensä kiivetä talvellakin, jos sellaiseen nyt kylmän viiman keskellä ylipäänsä on tarvetta.
Hyvällä säällä Pisan tornista näkyy Puijolle asti. Täytyisi kai joskus poiketa Puijon tornissa katsomassa, mahtaako Pisan rakennelma erottua sieltä suunnasta.
Samaa metallista tyylisuuntaa on suosittu myös muissa alueen rakennelmissa. Rinteessä olevat portaat jäävät kyllä talvella lumen alle, mutta kaiteesta voi silloinkin ottaa tukea.
Pisalta laskeuduttuamme ajelimme Nilsiään ruokaostoksille. Samalla kuitenkin huomasimme, että BestPark Tahkolle tehtyjen varausten määrä oli merkittävästi lisääntynyt, mitä ilmeisemminkin syysloma-ajankohdan vuoksi.
Autopaikka olisi vielä löytynyt, mutta varaustilanne sai meidät epäröimään yösuunnitelmamme mielekkyyttä. Kun Tahkon sääennustekin lupaili sunnuntai-aamuksi lähinnä sumua, päätimme asiaa hetken puntaroituamme ajella takaisin Kuopioon, ja poiketa Tahkolla jollain toisella reissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti