Päivälleen kymmenen vuotta sitten perustin tämän blogin. En tarkkaan muista, mistä ajatus alkaa pitää blogia sai alkunsa, mutta ehkä vain tunsin tarvetta kirjoittaa jostain. Retkeilyharrastus oli tuolloin pinnalla, joten siitä tuli hyvä aihe.
Aluksi kirjoittelinkin lähes yksinomaan retkiaiheisia juttuja. Tehdyistä reissuista, varustekokeiluista ja suunnitelmista. Ja ehkä välillä hiukan asiaa juoksemista. Kunnes ostin sukset, sitten kohkasin vain hiihtämisestä.
Lappi kiinnosti pitkään ensisijaisena retkeilykohteena, mutta sittemmin Itä-Suomi on paljolti korvannut sen. Ehkä siksi, että itärajallakin on rauhallista - paikoin jopa rauhallisempaa kuin Lapissa - mutta se on lähempänä kotia.
Viime vuosina blogin painopiste on siirtynyt enemmän valokuvaamisen suuntaan, ja samalla pidemmät vaellukset ovat jääneet vähemmälle. Etenkin kopterikuvaus kiinnostaa nyt.
Kulkeminen on silti yhä tärkeää, eikä varsinaisesti ole vuosien mittaan vähentynyt. Välillä kroppa kuitenkin potkii vastaan. On oikeastaan potkinut koko blogin olemassaolon ajan, olinhan kirjoittamisen alkumetreilläkin jo nelissäkymmenissä.
Terveyteen liittyvistä asioista tulee ikääntymisen myötä entistä tärkeämpiä. Olen tässä mielessä ollut onnekas, koska en ole joutunut kohtaamaan suuria terveyshuolia. En varsinkaan sellaisia, jotka olisivat aiheutuneet jostain muusta kuin omasta koheltamisestani.
Mutta millainen tämä blogi tulee jatkossa olemaan?
Oikeastaan minulla ei ole asiaan liittyen mitään suunnitelmia. Jossain vaiheessa ajattelin, että kun kymmenen vuotta tulee täyteen, laitan blogin hyllylle ja keksin tilalle jotain muuta.
Toisaalta tykkään yhä liikkua luonnossa ja räiskiä kameralla ympäriinsä. Haluan joka tapauksessa kerätä kuvat jonnekin, ja blogi on edelleen hyvä vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Luulen myös, että matkailuauton hankinnan myötä valokuvaaminenkin voi saada uusia ulottuvuuksia.
Henkilökohtaisella tasolla blogi on myös hyvä paikka säilöä muistoja. Pelkään, että jossain vaiheessa sairastun Alzheimerin tautiin tai muuhun vastaavaan, koska minulla on jo nyt vaikeuksia muistaa asioita, etenkin nimiä ja sen sellaisia. Ikivanhat jutut tietysti muistan hyvin.
Jos niin käy, minua ei enää voi laskea yksin metsään. Siinä vaiheessa tuskin enää tunnistan tätä blogia omakseni, mutta ehkä poikani kokee herätyksen, ja alkaa kiertää metsiä ja päivittää blogia puolestani.
Sitä ennen ehtinen vielä julkaista muutaman retkikuvan ja -videon, ellei Google-tiliin liittyvä datarajoitus tule vastaan. Toivoakseni keksin välillä myös jotain uutta ja/tai hölmöä.
Varusteisiin liittyviä juttuja tulee todennäköisesti olemaan vähän, koska minun ei enää tarvitsee hankkia mitään (paitsi ehkä matkailuautoja). Ennemminkin pitäisi myydä varusteita pois, mutta niistä on jotenkin vaikea luopua.
Ai niin... Kuten joskus kirjoitin, automatkailimme takavuosina paljon Norjassa ja Keski-Euroopassa. Niiltä reissuilta on runsaasti VHS-pohjaista videomateriaalia, jota taannoin siirsin digitaaliseen muotoon.
Olen ajatellut, että vanhoista matkavideoista voisi laatia jonkinlaisen retro-koosteen, ehkä useammankin. Reissuilla oli joskus mukana muitakin ihmisiä, jotka täytyy kuitenkin ensin editoida pois.
Editointi ei ole ongelma, mutta johtaa helposti siihen, ettei jäljelle jää muuta kuin maisemakuvia ja omaa sähläystäni. Onko se enää mielenkiintoista? No, katsoopa nyt, syntyykö tästä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti