Minulla oli noihin aikoihin asioita Kaavin suunnalle. Koska päivä oli poutainen, päätin samassa yhteydessä poiketa myös Outokummun Valkeisensärkillä. Olen edellisen kerran käynyt särkillä ehkä 10 - 15 vuotta sitten, joten paikka lienee siinä ajassa jo muuttunutkin.
Jälkikäteen kävi ilmi, ettei edellisestä särkkävierailusta ihan kymmentä vuotta sentään ole, koska vain muutama vuosi sitten piipahdimme särkillä kesän alussa.
Valkeisensärkät on Outokummun kaupugin ylläpitämä retkeily- ja virkistusalue. Särkkäalue ei ole kovin iso, ja koska Outokummun taajamaankaan ei ole kuin muutama kilometri, paikkaan ei ehkä ensisijaisesti kannata suhtautua luonnonrauhan tyyssijana.
Säädettyäni odotusarvoni kohdalleen ajelin Valkeisensärkkien pohjoispuolelle, josta löytyy tilavahko pysäköintialue. Vaikka oli lauantaiaamu ja kello jo kymmenen, lasten kalakeitaalle ei vielä ollut saapunut muita.
En ihan tarkkaan muista, miltä paikka on näyttänyt aiemmilla kerroilla, mutta keitaasta on joka tapauksessa kehittynyt kuin pieni kotakylä. Kesälomien aikaan täällä lienee enemmän vilskettä; lokakuussa kala ei taida niin käydä pyydykseen.
Itse lähdin reppuni kanssa kiertämään harjualuetta reunustavia pieniä järviä. Reitteihin liittyvä kyltistö oli melko tuoretta, eikä opasteista ollut pulaa. Valkeisenkierto on vain muutaman kilometrin mittainen, mutta jos tieosuudet eivät häiritse, reiteistä voi halutessaan kasata pidemmäkin päiväretken.
Harjupolku ei ole harmaana syyspäivänä kauneimmillaan, mutta näyttävä silti. Polun leveys ja kivisyys kuitenkin paljastavat, että harjulla on kuljettu paljon.
Järven länsipuolella menevä metsäisempi osuus oli kapeampi, ja kun muita ihmisiä ei edelleenkään näkynyt, saattoi mielikuvitusta käyttäen sijoittaa itsensä vaikka jonnekin syrjäseudulle.
Aamupäivän myötä ympäriltä toki alkoi kuulua enemmän ääniä. Laavuja ja tulipaikkoja Valkeisensärkillä on kuitenkin runsaasti - jopa enemmän kuin mitä kartassa näkyy - ja korona-aika huomioiden jokaiselle seurueelle olisi helposti löytynyt oma laavu, tai nuotiorinki ainakin.
Positiivista oli myös se, että taajaman läheisyydestä huolimatta tulipaikat olivat kohtuullisen siistissä kunnossa.
Ympärillä menevät tiet lienevät talvikunnostuksen alaisia, joten särkille saattaisi helposti päästä myös lumikenkäilemään. Ja tehdäänhän alueelle latujakin, ainakin paikkakuntalaisten iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti