Lorvailua

Helatorstain asema vapaapäivänä on kuulemma uhattuna. Tai palkkaa ei ainakaan helatorstaina tapahtuvasta lorvailusta maksettaisi, mikä sinänsä... No, kuulostaa ihan järkevältä.

Tänä vuonna kuitenkin eletään vielä vanhoja hyviä aikoja. Niinpä otin perjantainkin vapaaksi, ja lähdimme parin vuorokauden automatkalle Pohjois-Karjalaan. Kartalta oli etukäteen poimittu muutamia mielenkiintoiselta vaikuttavia päiväretkikohteita, mutta enimmäkseen tarkoitus oli mennä tuulen mukana.

Ensimmäisenä tuuli johdatti meidät Outokummun kupeessa olevalle särkkäalueelle, Valkeisensärkille. Paikka on meille ennestään tuttu, mutta vuosien tauon jälkeen sinne oli kiva poiketa uudestaan. Pinta-alaltaan pieni alue ei ehkä parhaiten sovellu retkeilyyn, mutta lorvimiseen se on juuri sopivan kokoinen.

Toukokuussa särkät eivät vielä olleet hehkeimmillään, mutta toisaalta alueella oli rauhallista. Valkeisenlammen pohjoisrannalla kurnuttaneet sammakot tosin pitivät sellaista meteliä, että luulin ensin Jonsered-kuoron laulavan.

Valkeisensärkiltä jatkoimme Joensuun ohi kohti Kiihtelysvaaraa, jonka läheltä löytyy Suuri Kalliojärvi. Järvi ei nimestään huolimatta ole erityisen suuri, vaan nimi selittyy sillä, että vähän matkan päässä on myös Pieni Kalliojärvi - joka sitten onkin aika pieni, ainakin järveksi.

Vaikka Kalliojärvelle ei ole Joensuusta kuin parikymmentä kilometriä, paikka tuntui jotenkin syrjäiseltä. Se kuitenkin oli harhaa, sillä perille päästyämme parkkipaikalla odotti jo useita autoja.

Kalliojärven varsinaista antia ovat sen itäpuolella kohoavat kalliojyrkänteet. Kalliot eivät korkeutensa puolesta ole aivan suomenmestaruustasoa, mutta ihan näyttäviä silti, ja muutaman narukaiteen arvoisia.

Järven ympäri kiertävän reitin varrella on yksi huollettu nuotiopaikka, mutta evästelyyn soveltuvia, messevän järvinäköalan tarjoavia paikkoja löytyy useampiakin. Polkua oli muutenkin kiva kulkea, koska Kalliojärvi on melko pieni kohde, eikä maasto ole siten ehtinyt kulua puhki.