Vaimo ei tällä kertaa päässyt mukaan, joten lähdimme Subben kanssa liikkeelle miesporukalla. Tarkoitus oli ajaa Jyrkän kylälle ja patikoida sieltä Salmiselle ja takaisin. Tämän jälkeen voisi siirtyä lähemmäksi Holinmäkeä, ihmetellä hetki Uuranholin rotkoa, ja mahdollisesti paluumatkalla vielä poiketa Rautavaaran eteläpuolelta löytyvällä Kiparin mäellä.
Olen monesti ajanut 5-tietä pohjoiseen ja matkan varrella katsellut Jyrkän Ruukille opastavaa kylttiä, mutta vasta nyt tie vei ensimmäisen kerran Jyrkälle asti. Ruukkialue museoineen ja kahviloineen on hieno ja toimii myös Volokin polun alku- tai loppupisteenä.
Autolla pääsee hyvin lähes Kangaslamminsärkälle asti, minkä jälkeen Salmiselle on enää 5 - 6 kilometriä suuntaansa. Ruukilta matkaa on kolmisen kilometriä enemmän.
Kaunis särkkäalue on Volokin polun pohjoispään parasta antia. Sen jälkeen polku muuttuu etelään mennessä metsäiseksi, ja reitti kulkee osittain myös metsäautoteitä pitkin. Salmisen rannassa on uudehko laavu, mutta sen sijainti aivan tien kupeessa ei ole erityisen viihtyisä.
Polulla vastaan tulleen naisporukan jäsen kertoi, että alueella liikkuu susia. Nainen sanoi kuuluvansa paikalliseen metsästysseuraan, joten tieto epäilemättä oli oikeansuuntainen. Oman reittini varrelle ei kuitenkaan osunut mitään suurta.
Salmiselta palattuani matka jatkui suunnitelman mukaisesti Haajaistenjärven länsipuolta kohti Holinmäkeä. Uuranholille johtavat opasteet olivat selkeitä, mutta aivan loppumetreillä auttoi se, että olin etukäteen satelliittikuvista etsinyt sopivan parkkipaikan Kyrönsuon ja Myllylammen välistä. Myös m.retkikartta.fi toimi nyt tiesuunnistuksessa, kun sitä käytti Chromen sijaan Androidin omalla selaimella.
Uuranholin kupeessa kumpuileva polku oli pienoinen pettymys, koska rotkon jylhyys ei oikein välittynyt metsäisessä maastossa. Onneksi Holinmäeltä kuitenkin avautui mukava maisema kohti Haajaistenjärveä. Nuotiopaikan fasiliteetit olivat päässeet rapistumaan, mutta ehkä ne jossain vaiheessa uusitaan - pitkospuiden kunnostustyöt ainakin olivat meneillään Kangaslamminsärkän lähettyvillä.
Koska tarkoitus oli ehtiä vielä Rautavaaran Kiparillekin, päätimme paluumatkalla oikaista metsäautoteitä pitkin Susi-Kerviselle. Kartan mukaan tämä lyhentäisi matkaa ainakin 30 kilometriä isompaan tiehen verrattuna.
Ajatus ei ollut hyvä, sillä aluksi hyväkuntoinen tie ...
... muuttui pidemmälle ajettaessa melko kapeaksi ...
... ja Viitamäen kupeessa sen kuntokin oli jo heikko.
Pahimmillaan liki 20-senttisissä urissa pujottelu arvelutti hiukan, mutta kun Subbe puhkui intoa, en tohtinut ehdottaa kääntymistäkään, eikä se kapealla tiellä olisi oikein onnistunutkaan. Mutta voi siis sanoa, että Susi-Kervistä ei kannata autolla tavoitella pohjoisen suunnasta eikä Uuranholia etelästä. En tosin tiedä, onko tie myöhemmin kesällä paremmassa kunnossa.
Saatuamme metsäautotien kyntötyöt valmiiksi kello oli jo sen verran paljon, että päätimme jättää Kiparin väliin ja kiirehdimme kotiin katsomaan jääkiekon MM-finaalia.
Jälkikäteen ajatellen olisi tietysti voinut mennä sinne Kiparillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti