Uusintastartti

Viikon takaisesta Pohjois-Karjalan kierroksesta jäi sen verran hyvä vire päälle, että päätimme seuraavana viikonloppuna ottaa uusintalähdön. Tällä kertaa tosin hieman pohjoisemmaksi, Kainuun puolellekin.

Homma lähti liikkeelle niin, että ajelimme perjantai-iltana Nurmekseen, Bomballe, josta lauantaina tavoittelisimme Kuhmon suunnasta löytyviä kohteita. Niistä olimme poimineet seuraavat:

• Peurajärvi
• Teerisuo-Lososuo
• Jämäsvaara
• Uuronrotko

Teerisuota lukuun ottamatta kohteet olivat osittain tuttuja, mutta kaikkia polkuja ei sentään ole koluttu. Ensimmäisenä hakeuduimme Peurajärvelle, jossa ajattelimme käydä katsomassa Paistinvaaralla nököttävää, Kärnänkiveksi nimettyä siirtolohkaretta.

Siirtolohkareita on alueella aika paljon, mutta Kärnänkivi on kyllä omalaatuinen. Miten se on onnistunut pysymään pystyssä?

Kapea kivenjärkäle on kallellaan alamäen suuntaan, joten sen voisi ajatella kaatuvan helposti. Kaatuminen ei toki ole mahdotonta, mikä lienee syynä sille, että kivi on rauhoitettu. Erikoinen luonnonihme on helposti tavoitettavissa, koska lähimmältä tieltä Kärnänkivelle on alle kilometrin matka.

Peurajärveltä jatkoimme edelleen kohti Kuhmoa, Teerisuolle. Kainuun suopoluilla on joskus toukokuussa märkää, mutta tällä kertaa vetisyys ei ollut ongelma.

Eläimetkin viihtyvät syrjäisellä suoalueella. Itse bongasimme ainakin teeren ja pari kurkea. Pitkospuiden yli oli myös loikkinut todella iso eläin, jota ensin jälkien perusteella epäilimme norsuksi. Ne eivät kuitenkaan ole Kuhmossa tavallisia, joten kyseessä lienee sittenkin ollut karhu.

Teerisuon jäätyä taakse matka jatkui Vepsän kautta kohti Risteliä. Paikan nimi kuulosti jotenkin tutulta, vaikka en tietääkseni ole käynyt siellä aiemmin. Sitten muistin, että takavuosina kuuluisuudesta nautti elokuvatähti, jolla oli samantapainen nimi. Olisikohan ollut Sylvia Risteli?

Vaimo piti kulttuuriaiheista knoppailuani turhanpäiväisenä, mutta Ristelin kautta joka tapauksessa pääsee helposti Jämäsvaaran reitistön länsiosaan. Itäpuolen polkuja tallasimme jo viime kesänä, mutta nyt jäi sellainen vaikutelma, että lännempänä kulkeminen on miellyttävämpää.

Lähdimme liikkeelle Miettulantien P-paikalta, josta patikoimme Petranpolkua Hepolammen laavulle ja takaisin. Varsinkin Hepovaaralla oli hienoa, ja maaston puolesta olisi voinut kuvitella olevansa pohjoisempanakin.

Kolmen kohteen jälkeen retkieväät oli syöty ja kellokin sen verran paljon, että päätimme säästää Uuronrotkon toiseen kertaan. Bomballa odotti höyrysauna ja pehmeä peti.

Itä-Suomi on kyllä melkoinen aarreaitta.