Joulua tuuttaa taas. Tänä vuonna teimme - ensimmäistä kertaa - päätöksen, että yhtään joululahjaa ei osteta. Ajatus ei alunperin ollut minun, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Lahjojen ostaminen on rasittavaa, kun mistään ei varsinaisesti ole pulaa.
Kohta taakse jäävä vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellinen, ensisijaisesti tietysti koronan vuoksi. Olen maaliskuusta asti tehnyt töitä kotona, enkä enää edes kaipaa konttorille. Siinä, että ajaa päivittäin muutaman kilomerin päähän tekemään sellaisia asioita, jotka voi aivan hyvin tehdä kotonakin, ei oikeastaan ole mitään järkeä.
Jotta hommat etenevät sujuvasti kotonakin, vaihdoin 200 mbps-nettiyhteyden 400-megaiseksi. Lisäksi päivitin jo muutaman vuoden käytössä olleen Google Wifi -järjestelmämme uudempaan Google Nest -versioon. Jostain syystä niiden saatavuus oli Suomessa pitkään heikko, vaikka järjestelmän julkaisusta on jo yli vuosi. Verkkokauppa.com:sta sentään löytyi muutama kappale.
Konttorin sijaan mieli aika ajoin haikailee pohjoiseen, josta käsin myös etätyöt onnistuisivat, tai niin ainakin toivon. Viime talvi ei ollut hyvä hiihtotalvi, eikä nykyinen välttämättä ole yhtään parempi. Vuokramökki tai hotellihuone riittävän pohjoisessa toisi hiukan eloa tällekin rintamalle.
Tämä mielessäni tutustuin jo aiemmin Lapland Hotels -ketjun etätyöpaketteihin. Ongelma kuitenkin oli, että paketit olivat... no, melko kalliita (mielestäni). Niihin oli väkisin pakattu mukaan kaikenlaista turhaa hissilipuista fatbike-paketteihin. Ainakaan hissillä matkustaminen ei ole sellainen elämys, josta olisin valmis maksamaan yhtään mitään.
Sittemmin tarjolle on tullut myös edullisempia vaihtoehtoja, jotka sisältävät vain olennaisen eli pelkän majoituksen, jopa ilman aamiaista. Silti majoitukseen saa uppoamaan saman verran kuin mitä kuukaudessa ehtii tienata, mutta ehkä asiasta on mahdollista päästä yli, jos sitä ei aktiivisesti ajattele. Ja hiihtämisen voi tietysti aina laskea credit-puolelle.
Muutenhan etätöiden tekeminen on verrattain edullista. Sen jälkeen kun puoli vuotta remontissa ollut lähikauppamme avasi jälleen ovensa, oma elinpiiri on entisestäänkin kaventunut. Lähikauppaa kauemmaksi on harvoin asiaa, mitä nyt joskus saatan juoksulenkillä pyörähtää oman kuplan ulkopuolella. Auton käynnistän joskus ihan vain varmistaakseni, että se yhä toimii.
Kuten yllä olevasta voinee päätellä, koronavuosi on omalta osaltani edennyt aika mukavasti. Terveyteen liittyviä murheita ei kukaan tietysti toivo, mutta jos tämä on uusi normaali, en enää kaipaa sitä entistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti