Terveisiä Sisä-Savosta

Toissasyksyistä Vesannon visiittiämme ei ole muisteltu suurin huokauksin, mutta jotain Sisä-Savon retkeilyreitistä taisi silti hampaankoloon jäädä, koska vappuviikolla päädyimme jälleen Vesannon suuntaan.

Edellisellä kerralla askel tuntui hiukan raskaalta huonosti valitun lähtöpaikan vuoksi. Niinpä halusimme nyt selvittää, olisiko toisaalla reitin varrella miellyttävämpää maastoa. Kartassa ainakin Kaijansuon ympäristö näytti omaan silmääni hyvältä.

Muutamia vaihtoehtoja tutkittuamme päätimme lähteä liikkeelle Asinjoen lähellä olevasta metsäautotien silmukasta. Ensisijaisesti ajattelimme tavoitella Hämeenjärven rantaan merkittyä tulipaikkaa.

Silmukkaan menevää tietä oli hiljattain jyrätty raskaalla kalustolla, joten sitä ei päässyt henkiloautolla kovin vauhdikkaasti.

Onneksi huonokuntoista tietä oli vain muutaman sadan metrin verran, joten hetken ryömittyämme Subbe oli pysäköity silmukan laitaan, ja me olimme valmiita polulle.

Asinjoen ylittävä silta ja sitä seuraava tulipaikka odottivat meitä jo muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Pohjakartassa näkyvä tulipaikan symboli tuo mieleen yksinkertaisen nuotioringin, mutta Asinjoen tulipaikka oli katettu, ja lisäksi alueen palveluvarustukseen sisältyi huussi.

Hetkeä myöhemmin meille selvisi, että toisen metsäautotien varresta olisi löytynyt parempi lähtöpaikka, tai ainakin tie näytti paremmalta. Asinjoen tulipaikka olisi tosin silloin saattanut jäädä näkemättä.

Edellisen Vesannon-retkemme jälkeen meitä kiinnosti, millaista maastoa eteemme avautuisi. Aika monessa kohtaa reitti eteni metsätraktorin jälkiä pitkin, mutta varsinkin Kaijansuon ohitustie kulki suomaisessa varvikossa, jossa oli vähän hidasta rämpiä.

Toisaalta vain hetkeä myöhemmin tarjolla oli hienoa mäntykangasta ja verrattain mukavaa kulku-uraa.

Lähestyessämme retkemme kääntöpistettä koimme jälleen pienen yllätyksen, kun meitä odotti Hämeenjärven rannalla ihan oikea laavu. Kartassa näkyi taas vain tulipaikan merkki, ilman laavuille ja kodille tyypillistä lisätekstiä.

Hieman tuulisena ja koleana päivänä laavu kelpasi, mutta eikö sellaiset yleensä nimetä paikan mukaan?

Miksi Hämeenjärven rannalla olevan laavun nimi on Takarauhanen? Tiedän ainakin Anaalirauhasen, Hikirauhasen, Kilpirauhasen ja Talirauhasen, mutta mikä ihme on Takarauhanen? Onko se jotain muutakin kuin Eturauhasen vastakohta? Asia vaivaa vieläkin, vaikka retkestä on jo kuukausi.

Kokonaisuudessaan tämä reittiosuus oli silti mukavampi kuin 2018 kävelty pätkä. Kuraiset metsäkoneurat eivät ole erityisen hienoja, mutta kulkiessa niitä arvostaa, jos vaihtoehtona on umpitiheä metsä.

Ja olihan polulla omat hetkensä. Etenkin Kaijansuon ympärillä oli aika mukavaa, vaikka suolle ei nyt märkyyden vuoksi ollutkaan menemistä.

Sisä-Savon retkeilyreitin itäisellä puoliskolla näyttää olevan paljon tieosuuksia, jotka eivät herätä suurta mielenkiintoa. Tosin mistäpä tuon tietää, mitä asiasta taas kahden vuoden päästä ajattelee.