Kun karttaa katsoo tarkemmin, polku kuitenkin näyttää kulkevan partiolaisten majan kautta, ja pohjakartasta erottuu kaksikin tulipaikkaa. Mahtaisiko kyseessä sittenkin olla Savon kätketty helmi? Googlettamalla löytää helposti kyseiseen reittiin liittyvän suunnitteludokumentin, joka ainakin vaikuttaa melko perusteelliselta.
Päätimme tutkia asiaa hakeutumalla reitin varrelle. Tämäkin retki tehtiin ennen talven saapumista, vaikka ensilumi olikin jo kuorruttanut maan.
Lähtöpaikaksi valikoitui jälleen metsäautotien päässä oleva silmukka, jonka kautta polku eteni.
Retkemme ensimmäinen etappi johtaisi meidät partiolaisten majalle, josta jatkaisimme Hämeenjärven nuotiopaikalle. Maja sijaitsi lähtöpaikalta selvästi erottuvan Etelä-Suomäen itäpuolella, tai niin Kauko ainakin väitti.
Pian silmukasta poistuttuamme maasto muuttui ikäväksi kulkea. Se oli yllätys, koska kyseessä oli merkitty reitti, ja satelliittikuvissakin tienoo oli näyttänyt ihan hyvältä. Ojitetussa, paikoin suomaisessa metsässä oli hankala tarpoa, eikä polkuakaan juuri erottanut.
Jo muutaman sadan metrin jälkeen kävi mielessä, että pitäisiköhän kääntyä takaisin, ja siirtyä autolla johonkin parempaan lähtöpaikkaan. Tuskin koko reitti olisi samanlaista rämeikköä?
Toisaalta suunnitelman muutos olisi vienyt aikaa, jota ei päivän jo ollessa lyhyt ollut liikaa. Emme varsinaisesti päättäneet jatkaa tarpomista, mutta emme silti pysähtyneetkään.
Märän suo-osuuden ylitettyämme saavutimme lopulta partiolaisten majan. Vaikka kulkemamme matka ei ollut kuin 2 - 3 kilometriä, tyhmä maasto sai sen tuntumaan todellista pidemmältä.
Sisä-Savon retkeilyreittiä ei ole erityisesti merkitty talvireitiksi, mutta talvella rytöosuuskin voisi olla mukavampi mennä, hiihtäen tai lumikengillä, kun vaan lunta on tarpeeksi. Melko avoimeksi linjatussa maastossa eivät puskatkaan haittaisi.
Vähän matkaa majalta kuljettuamme saavuimme risteykseen, josta meidän olisi Hämeenjärvelle päästäksemme pitänyt taas loikata suolle.
Koska olimme mielestämme rämpineet jo ihan tarpeeksi, valitsimme helpomman vaihtoehdon, ja lähdimme seuraamaan laavulle viitoitettua polkua. Valintaa helpotti se, että pitkospuutkin jatkuivat samaan suuntaan.
Tässä vaiheessa polku erottui jo selvästi maastosta, ja reitti oli muutenkin sellainen, kuin olisimme toivoneet sen olevan autolta saakka.
Pari kilometriä patikoituamme saavuimme kahden tien risteyksessä olevalle laavulle. Laavu ei ollut erityisen kutsuva, mutta ilmeisesti yhä aktiivikäytössä; ainakin, jos sen vieressä olevasta puuvarastosta pystyi jotain päättelemään.
Puoli tuntia odottamalla aurinkokin olisi ehkä mukavasti yltänyt laavuun, mutta päätimme silti jatkaa eteenpäin. Termoskahvit voi tarvittaessa nauttia ilman katostakin.
Tässä vaiheessa olimme jo tainneet sanattomasti sopia, että kuljemme paluumatkan tietä pitkin. Tai ainakaan kumpikaan meistä ei ilmaissut halukkuuttaan palata siihen ryteikköön, jonka kautta alkumatkamme eteni.
Tien varrella näkyi poikkeuksellisen paljon hirvitorneja. Niitä tuli vastaamme kymmenittäin, mutta kaikki olivat tyhjillään. Jokohan kaikki hirvenkaatoluvat on käytetty?
Autioituneet tornit jotenkin surettivat minua, joten kiipesin yhteen pitääkseni pienen puheen. Tosin ihan vaan lyhyen, koska vaimo toivoi niin.
Olemme tänä upeana päivänä kokoontuneet Sonkarinpohjaan juhlistamaan talven alkamista. Edessämme avautuva hakkuuaukea muistuttakoon meitä siitä, miten hieno maa meille on annettu!
Se maa on paikoin ryteikköinen, eikä sinne aurinkokaan aina paista, mutta silloin kun se paistaa, se loistaa kauniimmin kuin missään muualla! Siksi, hyvät ystävät, vaalikaamme sitä, mikä meille on uskottu.
Ja etenkin teille, kaunis rouva siinä eturivissä, minulla on erityistä asiaa! Minä näen, että te kannatte repussanne termospulloja, eväsleipiä ja ties mitä, jotta miehenne ei nääntyisi, kun hän selkä väärällään raahaa elektroniikkaa pitkin metsiä.
Totisesti minä sanon teille: nainen, te olette aarre!"
Puheeni päätteeksi Emirates-hävittäjät suorittivat vielä näyttävän ylilennon, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin autolle.
Sonkarinpohjan jälkeinen tieosuus toi jotenkin mieleen Rontsassa muutamia viikkoja aiemmin tekemämme retken. Ehkä Sisä-Savon reitillekin palataan joskus, mutta lähtöpaikkaa täytyy selvästikin säätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti