Keväämmällä samaa pulmaa ei enää olisi, joten päätimme huhtikuussa iskeä uudelleen. Nyt tilanne olikin parempi...
... vaikka levikkeitä ei tälläkään kertaa ollut tarjolla erityisen runsaasti. Lopulta kuitenkin onnistuimme pysäköimään automme paikkaan, josta voisimme tavoitella nimen kärjessä olevaa Kipansalon majaa.
Kartta näytti, että viereiseltä hevostilalta lähtisi majalle vievä polku-ura. Koska emme halunneet häiritä tilan elämää, kuljimme alkumatkan metsän poikki ajatuksenamme loikata polulle myöhemmin, jossain Vuorisen eteläpuolella.
Alkumatka eteni mukavasti metsäkoneen jälkiä pitkin...
... sitten pieniä poluntapaisia ja avarahkoa umpimetsää pitkin...
... kunnes saavutimme ratsutilalta lähteneen leveän polku-uran...
... joka jatkui lopulta niemen kärkeen asti. Lyhyehkön patikoinnin aikana ei ehtinyt montaa ajatusta ajatella, mutta Kipansalon maja saunoineen joka tapauksessa avautui eteemme mukavassa kevätauringossa.
Maja ei ole ihan uusi, mutta vaikutti päällisin puolin hyväkuntoiselta. Sisällä emme käyneetkään.
Huhtikuisena maanantaina paikalla ei ollut muita, mutta jo yksistään laavun leveydestä saattoi päätellä, että kesäaikaan näillä rannoilla liikkuu enemmän väkeä. Yleensähän tänne tullaan veneellä, joten laitureita oli tarjolla kohtuulliset neljä kappaletta, eikä niemeen liene muutenkaan ihan mahdotonta rantautua.
Aurinkoinen Kipansalo vaikutti paikalta, jossa olisi kiva käydä myös kesällä, mutta ainakaan juhannuksena en tänne rohkenisi tulla. Ja ehkä se pursikin olisi hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti