Pienet arpajaiset

Pyhä-Häkistä poistuttuamme päädyimme pienen vääntelyn jälkeen Ähtäriin yöksi. Ähtärin eläintarhassa olisi ollut tarjolla karhuterapiaa, mutta jätimme sen väliin ja jatkoimme aamulla kohti Arpaisten ulkoilu- ja vaellusreittiä.

Arpainen-järven läheltä pohjoiseen lähtevän polun alkuosa kulkee kauniilla harjulla. Retkikartta.fi näyttää vaellusreitin pituudeksi 22 kilometriä, mutta ulkoilureittiin ilmeisesti lasketaan mukaan vain muutaman kilometrin mittainen harjuosuus. Retkeilypalvelutkin löytyvät enimmäkseen tältä alueelta.

Arpaisten reitillä mahtuu kulkemaan vaikka käsi kädessä, Prisman kassia heilutellen. Leveä polku synnyttää jonkinlaisen rauhattomuuden tunteen, mutta polulla ei kuitenkaan ollut tungosta. Jos takaa kuuluu rapinaa, kyseessä silti todennäköisemmin on pyöräilijä kuin joku metsän eläin.

Suoran ja leveän polun kävely tuntui meistä vähän tylsältä. Olisiko vaellusreitin suomaisempi pohjoispää ollut tässä suhteessa mielekkäämpi? Saarilammen laavulla istuessamme arpailimmekin hetken retkemme suuntaa.

Pohjoisessa vastaan tulisi Soinin kunta, joten toisessa suunnassa pitäisi kaiketi olla Halla-aho. Asia ei ollut ihan näin yksinkertainen, mutta päätimme kuitenkin kääntyä ympäri.

Palattuamme pistoretkeltämme takaisin Arpaisten kämpälle testasimme vielä läheisellä Arpaistenkankaalla kiertävän Kalevin kiekan. Kyseessä on lähinnä juoksuharjoitteluun tarkoitettu 3,5 kilometrin polku, mikä näkyy maastossa siten, että polku menee jatkuvasti rinnettä ylös ja alas, vaikka suoraankin pääsisi.

Kalevin kiekkaa on silti kiva kulkea myös reppu selässä. Erityismaininnan kiekka ansaitsee siitä, että se etenee todella hienossa mäntymetsässä.

Mutta kuka Kalevi oikein on?