Koirasalmen luontotupa lienee paras lähtöpaikka, jos haluaa tutustua luonnonpuistoon ensimmäistä kertaa. Sinne mekin ajoimme tavoitellaksemme Vaatimen kierrosta, joka kulkee puiston kaakkoisosan ympäri.
Lähdimme tarpomaan kierrosta vastapäivään eli Ahvenlammen suuntaan. Jos edellisenä päivänä Arpaisilla polku oli leveää ja helppokulkuista, nyt ensimmäiset viisi kilometriä etenivät kapeaa ja kivistä uraa pitkin.
Kivinen maasto on usein kaunista, mutta Koirajärven jäätyä taakse ympäröivä metsä muuttui jotenkin rytöiseksi. Yleensä kuljen kamera kaulassa, ja kynnys ottaa kuvia on siten matala. Nyt kuitenkin kuvia kertyi aika harvakseltaan. Enkö nähnyt sitä kauneutta, vai olimmeko harhautuneet kansallispuiston ulkopuolelle?
Ahvenlammen jälkeen maasto kuitenkin muuttui viehättävämmäksi, ja kulkeminenkin helpottui. Pysähdyimme kahvittelemaan Pyydyskosken kotalaavulle.
Pyydyskoskella pitäisi olla jonkinlainen telttailualue tai ainakin -paikkoja, mutta ei sinne kovin suurta lippukuntaa kyllä mahdu, sen verran kivistä maasto on. Jatkoimme Pahkahongankankaan kautta kohti Koirajärveä.
Jostain syystä luontoon.fi-sivustolla olevassa kartassa puhutaan Paskahongankankaasta, kun taas retkikartta.fi-sivustolla käytetään nimeä Pahkahongankangas. En tiedä, kumpi on oikein, mutta veikkaan jälkimmäistä. Tai ei niissä hongissa ainakaan mitään vikaa ollut.
Salamajärven retkemme tunnelma kohosi loppua kohti, mutta palasimme silti autolle vähän sekavin miettein. Olimme nähneet alueesta vain pienen osan, emmekä esimerkiksi kulkeneet metriäkään Peuran polkua, joka etenee kansallispuiston läpi kohti Reisjärveä. Asia jäi kytemään päähän.
Mutta peuroja, niitä emme havainneet kuin vasta ajaessamme Koirasalmelta takaisin kohti päätietä.
Salamajärveltä poistuttuamme päädyimme yöksi bensa-asemalle. Tosin emme mille tahansa bensa-asemalle, vaan maailman hienoimmalle bensa-asemalle.
Yöpyminen Niemenharjun matkailukeskuksessa ei ollut suunniteltu juttu, mutta kun paikka osui sopivasti ajoreittimme varrelle, emme viitsineet jatkaa pidemmällekään.
Kehutun huoltoaseman yläkerrassa olevat uudet huoneet ovat hotellitasoisia ja siten siistejä, tosin melko pelkistettyjä. Myös hinta on hotellitasoa (100 €), mihin suhteutettuna aamupala on aavistuksen suppea, mutta kulkemista ajatellen silti riittävä.
Piha-alueella olevassa erillisessä rakennuksessa (Guesthouse) on edullisempia huoneita, mutta jäi epäselväksi, miksi ne ovat edullisempia. Akkiseltään niiden varustus näyttäisi jopa hotellihuoneita paremmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti