Aurinkoiset ajatukset mielessämme lähdimme ajamaan Kuopiosta kohti Kajaania. Kajaanissa kävin kokeilemassa bensa-Outbackia, mutta olen kohkannut Subarusta jo niin paljon, että eiköhän tuo riitä.
Tämän jälkeen matka jatkui Paltamon kautta kohti Taivalkoskea, jossa ajattelimme viettää ensimmäisen yön. Ajelimme pieniä teitä pitkin, ja olin uskonut kartanlukijan luottamustehtävän vaimolle, joka kuitenkin nukahti.
Vesisade ropisi auton tuulilasiin, kun vaimo yhtäkkiä säpsähti hereille.
- Seuraavasta risteyksestä vasemmalle!
- Jaa vasemmalle? Miksi?
- Vielä niitä honkia humisee tuolla Suomen sydänmailla.
- Niin, tosin kelojakin näkyy olevan aika paljon. Mutta miksi vasemmalle?
- Siellä korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
- Hetkinen...
- Ja jos vastaan tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä!
- Onkos verensokeritasapainosta nyt huolehdittu?
- Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa mennä vaan!
- Minähän en lähde mitään kuraista sivutietä kyntämään.
- Tuosta vasemmalle, nyt heti. Aja!
- Kyllä, kyllä.
Vaaran laelle nousi mukavanoloinen polku, jonka varressa oli itään avautuva näköalapaikka. Hieman ylempää polun varresta näkymät tosin olivat vielä avarammat.
Söimme vaaran rinteessä eväitä, ja jatkoimme sitten kohti Taivalkoskea. Matkalla poikkesimme ölkyllä, joka ei ollut aivan yhtä julma kuin Kuusamon kaimansa, mutta hieno paikka silti.
Ölkylle menevä metsätie oli kuitenkin melko julma, ainakin henkilöautolle. Matkaa päätieltä ei ollut kuin kolmisen kilometriä, mutta muutamassa kohdin kivet olivat sen kokoisia, että niitä piti kiertää ihan ajatuksen kanssa.
Kävelymatkaa ei toisaalta sitten jäänytkään kuin pari sataa metriä. Opaskylteissä mainittua laavua emme nähneet, mutta nuotiopaikka sentään löytyi, aivan rotkojärven vierestä.
Ajomatka huomioiden päivään sisältyi vähän liikaa ohjelmaa, koska saavuimme majapaikkaamme vasta klo 20 aikaan. Onneksi sitten olimmekin jo oikeilla leveyspiireillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti