Pientä turhautumista ilmassa

Taivalkoskella vietetyn yön jälkeen oli aika siirtyä hiukan idemmäksi. Karttoja aiemmin selatessani minulle oli päässyt syntymään Iivaara-niminen pakkomielle, joten päätimme koukata Kuusamon kaakkoispuolelle.

Noilta seuduilta löytyisi myös toinen korvamerkitty kohde, Närängänvaara. Otimme suunnan kohti Hossaa, jonka kautta kulkevalta 843-tieltä sekä Näränkä että Iivaara olisivat saavutettavissa.

Närängänvaaralle pääsee lähinnä kahta reittiä: Hyöteikönsuon P-paikalta ja aivan vaaran kupeesta, Suojärveltä. Me lähdimme liikkeelle Suojärveltä, johon johti noin 14 kilometriä pitkä, yllättävän hyväkuntoinen soratie.

Meillä ei varsinaisesti ollut Näränkään liittyviä ennakkotoiveita, mutta oletimme sieltä löytyvän metsäistä polkua, ja mahdollisesti jotain maisemantynkääkin.

Olikin yllätys, kun parkkipaikan kupeessa näkyi uusia opastauluja. Niiden vierestä lähti sorastettu polku, joka johti vaaralla olevalle vanhalle tilalle. Polun varrella olevat taulut kertoivat paikkaan liittyvää mielenkiintoista historiikkia. Olimme selvästikin aivan impivaaralaisuuden alkulähteillä.

Tilan rakennukset kätkivät sisäänsä jonkinlaisen näyttelynkin, mutta sen sisältö jäi arvoitukseksi, koska ovet olivat lukittuja. Milloinkahan näyttely mahtaa olla auki? Varsinainen maisemapläjäys kuitenkin tarjoiltiin vasta polun noustessa vaaran laelle, Kirkkokalliolle ja Yheksänsylenkalliolle.

Näränkä sijaitsee aivan itärajan kupeessa, joten karhu kuuluu alueen vakiokalustoon. Opastauluissa kerrottiin, kuinka 1950-luvulla paikallinen isäntä pyydysti karhua trotyylitäytteisellä separaattorilla, johon oli kytketty ansalanka.

Koimmekin hämmennyksen hetken, kun Yheksänsylenkalliolle saapuessamme rinteestä kuului räjähdyksestä varoittava sireenin ääni. Pyydetäänkö täällä taas karhua?

Kävi kuitenkin ilmi, että paikalle oli juuri ennen meitä ennättänyt maastopyöräilijöitä, joiden jarrut vinkuivat alamäessä ronskisti. No, eipä tarvinnut itsekään pelätä joutuvansa karhun ruokalistalle.

Närängänvaaralta ei ole Iivaaralle linnuntietä kuin 20 - 30 kilometriä, mutta pieniä sorateitä pitkin siirtymä kesti miltei kaksi tuntia. Polulle oli kuitenkin mukava lähteä, koska myös Iivaaran opasteet olivat priimaa.

Iivaaran ympäri kiertävä Iirinki-reitti on todella hieno. Polku on miellyttävää kulkea, ja maisemat vaaran laelta ovat joka suuntaan upeat. Lisäksi huipun kupeessa on hyvin varustettu nuotiopaikka.

Iiringin varrella alempana on Näätälammen autiotupa, jonka kautta kulkee talvisin myös hiihtoreitti. Pienenä bonuksena Näätälammella on suuri lähde, jota sanotaan Iijoen alkulähteeksi.

Iivaaran jäätyä taakse ajelimme yöksi Rukalle. Etelästä tullut sadealue oli juuri saavuttamassa meidät, mikä vaikeutti matkan jatkosuunnitelmia. Kannattaisiko jatkaa Lappiin ja toivoa sadealueen väistyvän, vai olisiko parempi vetäytyä takaisin keskiseen Suomeen, jossa olisi poutaisempaa?

Lopulta päädyimme ajamaan Rovaniemelle tarkoituksenamme tavoitella Miekojärven kupeessa olevaa retkeilyreittiä. Koko päivän tauotta jatkunut vesisade on kuitenkin latistanut tunnelmaa ja saanut meidät epäilemään koko suunnitelmaa. Viimeisin sääennustekaan ei näytä kovin heleältä.

Rovaniemelle menevän tien varrelta laitoimme kuitenkin muistiin Kaihuanvaaran alueen, jonne lienee joskus syytä palata. Myös Autissa oleva pengerkoski oli ihan näyttävän näköinen sadekelilläkin.