Kiinalainen juttu

Koeajettavien autojen listassa luki seuraavana Volvon nimi. Volvoja minulla ei ole koskaan ollutkaan lukuun ottamatta yhtä V40-sarjan autoa, jolla joskus ajelin muutaman viikon ajan.

Paikallisesta liikkeestä löytyi itseäni eniten kiinnostava malli eli XC70, mutta auto oli vain esillä myymälässä, ei ajettavana. Jonkinlaisen käsityksen vaunusta kuitenkin pystyi muodostamaan. Volvo ei ole autoista edullisimpia, mutta korkea hinta sitten näkyykin sisätilojen laadukkuutena. Myös varustelu on jo vakiona runsas.

XC70 jäi siis tällä erää ajamatta, mutta myyjä tarjosi mahdollisuutta kokeilla XC60-mallia. Kyseessähän on katumaasturi, mutta moottorin, vaihteiston ja varusteiden osalta isoja eroja XC70-farkkuun ei ole. XC60:n tavaratilakin on varsin suuri - miltei farmariauton luokkaa - joten se saattaisi täyttää omatkin tarpeeni. Ratin taakse siis!

XC60:n ajotuntuma tuotti yllätyksen. Vaikka autossa istutaan korkealla (maavara 22 - 23 cm), iskunvaimennus on säädetty sen verran jäykäksi, että (katu)maastureille ominaista kallistelua ei juurikaan esiintynyt. Maantiellä Volvo siis oli hyvin henkilöautomainen. Koeajoautossa tosin saattoi olla erikoisalustakin.

Toisaalta auton olisi kuvitellut 235/60-kokoisten renkaiden ansiosta kulkevan huonokuntoisella tiellä hieman säädyllisemmin. Ajoin Volvolla saman lenkin kuin aiemmin Subarulla, ja jälkimmäinen kyllä eteni kuoppaisella tiellä miellyttävämmin. Myyjä sanoikin, että XC70 on mukavampi auto soratielle. Leveähköt renkaat tuottivat myös melua, joka asfaltilla häiritsi hieman.

Koeajoauton varustelu oli kattava sisältäen muun muassa avaimettoman käynnistyksen ja mukautuvan vakionopeussäätimen. Parin kokeilun jälkeen täytyy sanoa, että mukautuva säädin on kyllä erinomainen varuste! Tähän asiaan täytyy selvästikin kiinnittää huomiota sitten, kun autonvaihtoaika on käsillä.

Volvossa vakionopeutta pystyi säätämään kätevin 5 km/h askelin. Aika harva lopulta asettaa nopeuden tarkalleen 80 km/h tai 100 km/h -viivan kohtaan, vaan lukemaksi säädetään 85 tai 105. Esimerkiksi Passatissa tämä edellyttää aika montaa painallusta, jos nopeutta ei halua säätää kaasujalkaa käyttäen.

Mielestäni optimaalisin vaihtoehto silti olisi, että nopeuden voisi asettaa vaikkapa 85 km/h:een, ja sitten viiksen avulla muuttaa sitä 10 km/h portain. Onnistuukohan tämä missään autossa? Useimmiten nopeus muljahtaa edelliseen tai seuraavaan tasakymmeneen.

Volvo osasi myös varoittaa viereisillä kaistoilla liikkuvista, katveessa olevista autoista. Lisäksi tuulilasiin ilmeisesti heijastui edellä ajavasta autosta varoittavia huomiovärejä, mutta niistä ei päivänvalossa saanut selvää.

Kaikkiaan koeajotilanne oli kaksijakoinen. Aluksi täysin uudenlainen auto herätti innostusta, ja varustelun puolesta tuntui siltä kuin olisi ollut matalalla lentävän hävittäjän ohjaimissa.

Kilometrien kertyessä rengasäänet alkoivat kuitenkin häiritä, samoin dieselmoottorin vähän karkea sävy. Kuljettajan kyynärnojan pehmustekin oli niin ohut, että pitkällä ajomatkalla käsien asentoa saa varmasti moneen kertaan miettiä. En tiedä, mikä koeajoauton tarkka hinta mahtoi olla, mutta jonkinlainen ristiriita hintaluokan ja ajokokemuksen välillä tältä osin oli.

Autoa palauttaessani huomasin, että taidan olla liian maalainen kalliin citymaasturin rattiin. Peruutin auton ruutuun ja lukitsin ovet kaukosäätimellä. Varmistin vielä kahvasta vetäen, että ovet todella menivät lukkoon. Eivät menneet.

Uusi yritys. Kakella ovet lukkoon ja varmistus kahvasta, ovi aukeaa jälleen. Hmm.

Ongelma ei ratkennut omin voimin, mutta myyjä tiesi kertoa, että kyseessä on avaimettomaan ajojärjestelmään liittyvä ominaisuus. Voi olla käteväkin toiminto, mutta ei todellakaan sovi henkilölle, jolla on vähänkään taipumuksia tarkisteluun.