Kreikasta on viime aikoina kuulunut lähinnä ikäviä juttuja, mutta on kreikkalaisilla sentään kunniakas maraton-perinteensä, jota sopii huonoina aikoinakin muistella. Itse en ole juurikaan ottanut osaa maraton-tapahtumiin, mutta paikallisella Kuopio Maratonilla olen sentään ollut mukana monta kertaa. Useimmiten olen tosin hölkännyt vain puolikkaan matkan, mutta juoksua seuraavaan savusaunomiseen olen suhtautunut sitäkin vakavammin!
Puolimaraton on siitä kiva matka, että juoksua muutoinkin harrastava suoriutuu siitä helpohkosti ilman suuria valmisteluja. Tai ainakin niin, että valmistautumiseksi riittää syöminen ja parin päivän lepäily. Omat kokemukseni täydeltä maratonilta rajoittuvat kahteen kertaan, mutta selvää on, että kokomaratonille lähdettäessä täytyy energiatankkaukseen kiinnittää enemmän huomiota. Itselläni on tosin ollut tapana ottaa riemu irti myös puolimaratonia edeltävistä tankkauspäivistä!
Tänä kesänä juoksuharjoittelu on pidempien matkojen osalta jäänyt aika vähiin; en ole tainnut kertaakaan juosta 15 - 20 kilometriä pidempää lenkkiä. Onneksi jalat sentään ovat terveessä kunnossa, mikä ei ollut tilanne esimerkiksi vuosi sitten. Tuolloin kärsin reilun kuukauden ajan säärissä olevasta tulehduksesta, joka sai alkunsa, kun keksin kokeilla päkiäaskeltavaa juoksutyyliä. Yleensähähän maratonille valmistautuvan kannattaisi lopettaa harjoittelu noin viikkoa ennen tapahtumaa, ja sitten vaan lepäillä energiavarastoja täydentäen. Itse jouduin ensin kuukauden ajan lepäilemään, kunnes sitten viikkoa ennen tapahtumaa pääsin viimein aloittamaan harjoittelun...
Vaikka päkiäaskeltamiseen liittyvä testini ei ollutkaan menestys, mietin toisinaan, pitäisikö hommaa kokeilla varovasti uudelleen. En ole vakuuttunut avojaloin tai ohutpohjaisillä kengillä juoksemisen ihanuudesta, mutta jalkaterää ja -kaarta vahvistava juoksutapa kiinnostaa. Tekniikkahan lienee tuttu ainakin sandaaleissaan juokseville tarahumaroille! Ehkä uutta tyyliä voisi opetella hissukseen, aluksi vaikkapa varpaillaan kävellen. Jos tämä tapahtuu hallitusti, voisi ajatella jalkojenkin pysyvän ehjinä.
No, lauantaina juostava puolimaraton ainakin mennään vielä turvallisesti kantapää edellä... En yleensä innostu suurista massatapahtumista, mutta onhan isossa juoksijajoukossa oma tunnelmansa. Ja vaimon kanssa hölkätessä matka joka tapauksessa etenee mukavasti ilman että kummankaan tarvitsee juosta itseään näännyksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti