Teltta
Itseäni eniten etukäteen kiinnosti se, voisiko lähinnä hätävaraksi hankkimaani Vaude Power Lizard UL -telttaa käyttää vaelluksella myös ensisijaisena majoitteena. Yhden nukutun yön pohjalta ei voi tehdä kovin syväluotaavaa analyysiä, mutta jonkinlainen tuntuma Vaudeen kuitenkin syntyi.
Power Lizard on kohtuullisen tilava teltta yhdelle keskimittaiselle ihmiselle. Kyseessähän itse asiassa onkin 1 - 2 hengen majoite, mutta varsin lämminhenkinen suhde täytyy kahdella ihmisellä olla, jos tarkoitus on samaan telttaan sulkeutua. Yksin nukuttaessa pieneen absidiin saa mahtumaan paitsi kengät myös keskikokoisen rinkan, ja sisälle jää hyvin tilaa muille nyssäköille.
Tilalla on kuitenkin rajansa, eikä Power Lizardia voi tässä suhteessa verrata esimerkiksi kaksikaariseen Nalloon. Yksikaarisen teltan päätila on yleensä matala, minkä huomaa viimeistään silloin, kun nousee huolimattomasti makuuasennosta ylös: pää osuu herkästi ulkoteltan kattoon, mikä helposti johtaa vesivahinkoon.
Power Lizardin ilmanvaihtoa on kehuttu, mutta omasta mielestäni tuuletusräppänät ovat aika pienet. Ehkä ulko-oveakin täytyisi ymmärtää pitää hiukan raollaan? Toki Suomunruoktun metsäinen jokivarsi on vaikea paikka mille tahansa teltalle, mutta Vaude oli yhden hengen kuormallakin aamulla aika kostean oloinen. Tunturissa tuuletus epäilemättä toimii paremmin, jos teltta vaan pysyy maassa kahdeksan pienen kiilan avulla. Itse sujautin kaiken varalta kiilapussiin pari järeämpääkin vaarnaa.
Varsinaista sadetta ei kohdalle osunut, mutta kiinnitinpä silti huomiota myös Power Lizardin matalahkoon sadereunukseen, varsinkin oviaukon kohdalla. On mahdollista, että se tuottaa ongelmia märällä kelillä.
Arvelisin, että omassa käyttöprofiilissani Power Lizardin paikka löytyy nimenomaan hätämajoite-osastolta. Vaikka en harrasta mitään extreme-retkeilyä, teltta on kuitenkin turvapaikka, jonka pitää toimia, vaikka itse sähläisikin. PL ei täysin täytä näitä toiveita, mutta tarjoaa kuitenkin suojaisan tilan ja säilyttää käyttäjänsä kuivana. Osan kilon painoisen rääpäleen puutteista voi antaa anteeksikin.
Rinkat
Olin matkalle lähtiessäni ottanut mukaani kaksi rinkkaa: Haglöfs Matrix 60:n ja Haglöfs OXO 70:n. Ajatukseni oli, että käytän Matrixia aina kun voin, ja OXO:a vain pakon edessä - eli siis silloin, kun tavarat eivät mahdu Matrixiin.
Lukuisten pakkausyritysten jälkeenkään tavarat eivät lopulta mahtuneet Matrixiin, mistä syystä kävin Suomunruoktullakin OXO:n kanssa. Tämä on harmillista, koska Matrix painaa vain 1.7 kg (vs. OXO 2.8 kg), ja olin ajatellut, että riittävästi varusteita tuunattuani saan Matrixista kaverin lyhyemmille reissuille. Aluksi suunnittelemani viiden päivän retki Ukselmapäälle olisi siis ollut ylimitoitettu Matrixin kapasiteettiin nähden, mutta alle kolmen päivän tavaratkin mahtuivat rinkkaan vain, jos valitsin teltaksi Power Lizardin (enkä Nalloa) ja makuupussiksi Haglöfs Goga 1:n (lämpimämmän Goga 2:n sijaan).
Kantolaiteproblematiikan ohjaamana päädyin lopulta hankkimaan Matrixin tilalle uuden repun: Osprey Kestrel 68. Kestrel on olennaisesti Matrixia tilavampi, mutta silti lähes yhtä kevyt (1.91 kg). On selvää, että keveyden saavuttamiseksi jostain on täytynyt tinkiä, mikä Kestrelin tapauksessa tarkoittaa kantomekanismia, jonka säätömahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Yhtä varmaa on, että kovin suuria taakkoja Ospreyllä ei kanneta, mutta siitähän ei tässä tapauksessa ole haittaa. Muutoin Kestrel on monipuolinen melko pelkistettyyn Matrixiin verrattuna ja tuntui ainakin kaupan painoilla lastattuna mukavalta selässä.
Muut varusteet
Tunkiessani varusteita Matrixiin mietin samalla, kuinka tavaroiden pakkauskoosta voisi edelleen tinkiä, ja voisiko kenties osan tärkeinä pitämistäni tavaroista jättää kokonaan pois. Tämä pähkäily kannattikin, koska vaihdettuani ensiapupussin puolet pienempää versioon siihen edelleen mahtuivat miltei kaikki EA-varusteeni. Myös hygieniatarvikkeita sisältävä pussukkani koki saman kohtalon ilman että minun tarvitsi deodoranttia lukuunottamatta luopua mistään.
Kaasukeittimen kanssa kävin melkoista ajatuspainia. Olen tähän asti kantanut mukanani Primuksen titaniumkattilaa, jonka sisälle mahtuu hyvin 230-grammainen kaasusäiliö sekä pieni poltin. Yhdistelmä on kätevä, mutta yksin kuljettaessa litran vetoinen kattila on niin painon kuin tilavuudenkin suhteen ylimittainen.
Miettiessäni korvaajaa litraiselle keittimelle kävin läpi ainakin seuraavat vaihtoehdot:
1. Luovun keittimestä kokonaan. Jos vietän illan tuvan lähistöllä, voin hyödyntää tuvassa olevaa keittomahdollisuutta, mutta kauempana telttaillessa syön vain kylmämuonaa.
2. Otan mukaani vain pienen peltimukin mutta en kaasua. Pyrin hyödyntämään tupien keittomahdollisuutta, mutta hätätilassa voin kuumentaa vettä peltimukissa risuja polttaen.
3. Otan mukaani pienen peltimukin ja kaasupullon polttimoineen.
Lopulta päädyin 3-vaihtoehtoon, koska löysin kaupasta juuri sopivan 0.5 litran kokoisen peltimukin, jonka sisälle mahtuu 100-grammainen kaasusäiliö polttimen kera. Tarkoitus on, että hyödynnän tupien kaasua aina kun mahdollista, mutta jos tupaa ei ole (tai en teltassa yöpyessäni viitsi aamulla kolistella tupaan keittämään vettä), saan veden kuumennettua omin välinein.
Lisäksi hankin myös pienen 0.25-litraisen termospullon. Ajatus tietysti on, että omia kaasuvarastoja säästääkseni kaadan kerran keittämäni veden termariin, jolloin voin hyödyntää sitä myöhemmin. En ole vielä testannut, kuinka kauan tuollainen pieni termospullo pitää veden lämpimänä niin, että se soveltuu vaikkapa puuron valmistamiseen. Yön yli ehkä? Termari painaa parisataa grammaa, mutta toisaalta se helpottaa aamutoimia, jos puurovesi on valmiina heti kun on saanut selkänsä suoristettua.
Ja vaikka termoksessa oleva vesi yön aikana jäähtyisikin, se on joka tapauksessa niin lämmintä, että sen kiehauttaminen on nopeaa. Ehkä jopa niin nopeaa, että tehtävään ei välttämättä tarvita edes keitintä vaan hommaan riittää... sytkäri? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti