Se on sitten kesäloma... Tuttuun tapaan lomamatka suuntautui taas pohjoiseen, aluksi Saariselälle. Alunperin vaihtoehtoja oli useampiakin, mutta tällä kertaa kohteen valinta oli sääennustusten pohjalta helppoa. Ruotsiin ja Länsi-Lappiin oli luvassa vähintään epävakaista, kun taas Saariselän ennuste näytti päiväkausiksi poutaa ja aurinkoisia kelejä.
Olen ennenkin huomannut, että loman alkaessa on joskus vaikea hankkiutua eroon kiireestä, joka arkea usein vaivaa. Niin tälläkin kertaa. Aluksi oli kiire päästä tien päälle, koska matka pohjoiseen kestää kauan. Ensimmäisenä iltana ajelin lopulta Luostolle asti, jotta ehtisin seuraavana päivänä aikaisin Kiilopäälle ja pääsisin hyvissä ajoin maastoon.
Kovin tarkkoja reittisuunnitelmia minulla ei ollut, mutta jotain keksiäkseni päätin lopulta patikoida Ukselmapään suuntaan, koska se jäi kesäkuun reissun yhteydessä väliin. Niinpä Luostolle päästyäni pakkasinkin rinkkaani tavarat viiden päivän retkeä varten: Kiilopää - Lankojärvi - Sarvioja - Luirojärvi - Suomunruoktu - Kiilopää.
Kiilopäälle ajaessani suunnittelma aikoi kuitenkin epäillyttää. Epämääräistä kiireen tunnettani ei varsinaisesti vähentäisi se, että käyttäisin viikon lomastani viisi päivää turhankulkemiseen sellaisia reittejä pitkin, jotka enimmäkseen olivat jo minulle tuttuja. Ihan alkuperäinen ajatuksenihan oli kevytretkeillä ja testailla uusia varusteita; unohtamatta etäistä haavettanikaan lähteä joskus juoksuvaellukselle, mitä varten olin pakannut mukaani myös maastojuoksukengät ja pienen selkärepun.
Niinpä Kiilopäälle päästyäni luovuin Ukselmapää-haaveistani, otin itselleni huoneen ja siirryin loma-moodiin... Nyt kun minun ei tarvitsisi tavoitella Ukselmapäätä, aikaa riittäisi vaikka mihin! Siispä hetken huilattuani kiskoin jalkaani lenkkarit, pakkasin pieneen juoksureppuuni juomaa, suklaata ja tuulitakin, ja lähdin hölkkäämään Kiilopään rinnettä kohti Luulampea.
Luulammelta jatkoin edelleen Rumakuruun, josta käännyin takaisin Kiilopään suuntaan. Parin tunnin lenkin aikana olin viidesti kaatua nenälleni, mutta kenties vastatuulen ansiosta pysyin pystyssä ja selvisin lopulta ehjin nahoin takaisin huoneeseeni. Joka tapauksessa kokemus oli pääosin asfaltilla ja kävelyteitä juosseelle virkistävä, eikä ajatus juoksuvaelluksesta tuntunut enää kovinkaan etäiseltä. Pitäisi vaan keksiä, mitä pikkuruiseen reppuunsa pakkaisi!
Juoksemisen jälkeen oli taas aikaa ajatella kävelemiseen liittyviä asioita. Autossa makasi kärsimättömänä Vaude Power Lizard UL, jota olin ajatellut testata lomani aikana. Mutta mihin VoimaLiskon kanssa lähtisin? Ukselmapää oli liian kaukana, eikä ajatus jo liiankin tuttujen lähipolkujen tallaamisesta yksin viehättänyt.
Sitten karttaa tutkiessani huomasin, että Ruijanpolulta pääsee kätevästi Kopsusjärvelle, josta edelleen menee polku Suomunruoktuun. Ruijanpolkua en ollut aiemmin mennyt, joten se alkoi kiinnostaa kovasti. Niinpä tuunasinkin rinkkani uudestaan kahden päivän lähiretkeä varten ja kuljin lopulta reitin Kiilopää - Kopsusjärvi - Tammakkolampi - Suomunruoktu - Kiilopää. Varsikin Ruijanpolku oli positiivinen kokemus, vaikka reitti ei tunturimaisemissa kuljekaan.
Parhaillaan majailen Saariselällä ja mietin loppuviikon ohjelmaa... Pari lepopäivää voi olla paikallaan, mutta ehkäpä Länsi-Lappi vetää sitten puoleensa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti