Kesälomareissu on taas tältä erää ohi... Saariselältä poistuttuani ajelin hissukseen Inarin ja Muotkan kautta Karigasniemelle, josta edelleen jatkoin Kautokeinon ohi Hettaan. Hetassa yövyttyäni suuntasin kohti Pallasta pysähtyäkseni matkalla Ketomellassa, jossa hiippasin Pippovuoman luontopolun eli "suopolun". Ja kyllähän sitä suota riittikin... Ehkäpä mieluummin tunturia pitkin seuraavalla kerralla!
Valtaminen jäi muuten tällä erää aika vähälle. Osittain tämä johtui huonosta matkasuunnittelusta, mutta toisaalta yksi vaihtoehtoni olikin vain matkailun ohessa testailla uusia varusteita. Taisin myös tunturissa juostessani hiukan vilustua, koska sain kurkkuni kipeäksi, mikä sittemmin muuttui nuhaksi. Ei se kulkiessani isommin vaivannut, mutta tarkkailinpa silti aamuisin vointiani normaalia enemmän.
Mitä reissusta sitten jäi käteen? Maisemathan olivat jo ennestään tuttuja, mutta varusteisiin - lähinnä teltta, rinkka, makuupussi ja vaatetus - liittyviä kokemuksia kertyi ihan mukavasti. Kun kulkee yksinään, voi mennä omien mieltymystensä mukaan ja tehdä kokeiluja, jotka eivät perheen kanssa reissatessa olisi mahdollisia.
Tällä kertaa keskityin lähinnä keventämään kantamusten painoa ottamalla mukaan 60-litraisen rinkan (Haglöfs Matrix 60) sekä pienen teltan (Vaude Power Lizard UL) ja kevyen makuupussin (Haglögs Goga 1S). Tavoitteeni oli saavuttaa kolmen päivän varusteille alle 10 kg:n lähtöpaino, missä en kuitenkaan vielä onnistunut. En edes saanut tungettua kaikkia tavaroitani Matrixiin, vaan lähdin lopulta testimatkalle kiloa painavamman Haglöfs OXO 70:n kanssa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, kyllähän romppeet Matrixiinkin mahtuivat, mutta rinkka oli niin turvonneen näköinen ja paha kantaa, että en halunnut lähteä sen kanssa liikkeelle. Jo pähkinäpussin kaivaminen rinkan sisuksista oli tavattoman vaikeaa!
OXO:n kanssa Kiilopään rinkkavaaka näytti lähtöpainoksi 13 kg (sisältäen litran vettä), joten Matrixin paino ilman vettä olisi ollut 11 kilon tienoilla. Ei paha, mutta parannettavaakin vielä jäi. Tältä pohjalta jatkoinkin varusteideni tuunaamista ja tein jotain uusia hankintoja. Toivottavasti seuraavalla reissulla olen taas pykälää kevyemmän taakan kanssa liikkeellä! Tosin ihan helppoa se ei tule olemaan, koska jos syysreissusta on kyse, joudun ottamaan takapakkia ainakin tuhdimman makuupussin muodossa. Jo nyt kärsin hiukan koleasta yöstä, mikä tosin saattoi johtua vilustumisestakin.
Muutenhan Lapissa on kiva ajella ja varsinkin Pallakselle on aina kiva mennä; olkoonkin, että Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ei pohjoisosiltaan enää suuria yllätyksiä tarjoile. Toisaalta koko Inarin pohjoispuolinen Lappi on minulle varsin vierasta aluetta, joten kyllähän kuljettavaa riittää tästä eteenpäinkin! Jatkossa täytyy kuitenkin reissuja suunnitellessa olla hieman määrätietoisempi. Jos kohteesta ei vielä tielle lähdettäessä ole selvyyttä, homma menee helposti haahuiluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti